Melkein kaikki on tehty: opiskelupaikka hankittu, lennot ostettu, asuntolakämppä hoidettu. Odottelen vastausta Glasgown yliopiston rugbyjoukkueelta, sillä Skotlantiin on varmaan turha muuttaa, jos siellä ei aio pelata rugbya. Kohta voisi alkaa pakata tavaroita ja päättää, otanko kakkoslaukun lentokoneeseen, vai lähetänkö tavaraa perille jotain muuta kautta.
Olen muuttamassa neljäksi vuodeksi kaupunkiin, jossa en ole ikinä ennen käynyt. Ja on ehkä pakko tunnustaa, että en ole käynyt koko maassa. Siis Skotlannissa. Britanniassa olen toki käynyt, vaihtanut konetta Lontoossa.
Silti musta tuntuu hassulta, jos joku kysyy, että eikö mua yhtään pelota. Tai edes jännitä. Ehkä se alkaa sitten, kun lentokoneen pyörät irtoavat kiitoradasta Helsinki-Vantaalla. Tai kun tajuan, että paluulentoa ei ole ostettu, ja voisin tulla ehkä jouluksi kotiin. Tässä vaiheessa mulla on kuitenkin vain positiivisia perhosia vatsassa.
Lentoni lähtee 8.9 klo 7.55. aamulla. Sitä ennen aion viettää aikani minulle rakkaiden ihmisten kanssa. Vaikka tiet ehkä eroavat hetkeksi, en kanna huolta siitä, ettei ystävyys säilyisi. Ei tämä ole ensimmäinen kerta, kun muutan toiseen maahan. Lennot ovat halpoja ja skype on ilmainen.
