Jotain rotia tähän flowtilaan, kiitos...

Viikonloppu meni Taru sormusten herrasta -maratonin ja kentän laidalla palelemisen merkeissä. Sunnuntaina eli eilen oli siis peli Cartha Queens Park Rugby Clubia vastaan, mutta en päässyt kentälle. Jep, harmitta aika paljon. Kapteenilla oli kuitenkin syynsä, scrumiin ei haluttu liikaa liikkuvia osia, koska Carthan scrumi oli niin vahva, ja aloituksen kakkosrivi toimi hyvin. Pelin lopputulos oli luokkaa 50-0 häviö, ja peli oli joukkueen ensimmäinen peli tällä kaudella, joten eiköhän peluutustapa ollut pikemminkin poikkeus kuin sääntö. Näin mulle ainakin sanottiin jälkikäteen.

Scrum on rugbyssa se kummallinen aloitustilanne, jossa kumpikin joukkue muodostaa kahdeksasta pelaajasta tiiviin paketin. Nämä paketit sitten puskevat toisiaan vasten ja yrittävät saada pallon oman joukkueen puolelle. Käytännössä voima tulee kakkosrivin jalkatyöskentelystä. Ja tältä se näyttää:

http://www.guardian.co.uk/education/poll/2010/nov/02/ban-rugby-scrums

 
Hehe, löytyisi selkeämpikin kuva, mutta ei rugby näytä koskaan oikeasti selkeältä.

Ja ei sunnuntai mennyt kokonaan penkin alle. Opin noin viisi uutta juomapeliä ja huomasin, että olen oikeastaan aika hyvä kulauttamaan puolikkaan pintin ykkösellä alas. Näitä taitoja tarvitaan. Täällä on tapana hengailla hetki kotijoukkueen klubitalolla ja kisata juomapelien merkeissä. Me tosin hävittiin myös jälkipelit, mutta mikäs siinä, ensi kerralla voittoon.

Cartahan klubitalolta jatkoimme matkaa yliopiston unionin Beer Bariin. Parhaat juomapelit ovat tietenkin niitä, joissa uusille jäsenille ei paljasteta sääntöjä, vaan kaikki on opittava kantapään kautta. Tänään mulle väitettiin, että kyseisissä juomapeleissä ei ole mitään oikeita sääntöjä, kunhan saadaan fuksit juomaan.

Juttelin tänään yhden idaholaisen joukkuekaverini kanssa, ja me oltiin samaa mieltä siitä, että treenien fyysinen tehokkuus on aivan liian matala. Ei oikeastaan tunnu siltä, että olisin tehnyt paljoa mitään, vaikka treenasin tänään melkein kaksi tuntia. Toisaalta pelejä tulee olemaan jatkossa kaksi per viikko, joten kai treenit voivat olla vähän tekniikkapainoitteisempia. Katellaan.

Opiskelu tuntuu yhtäkkiä vähän vaikealta, kun pitäisi alkaa selkeyttää työskentelyä ja oikeasti tehdä jotain. Ensimmäinen esseedeadline lähestyy, ja esseen painoarvo on 30 prosenttia kurssiarvosanasta. Maanantaisin ensimmäinen luento on kolmelta, mikä kostautuu siinä mielessä, että en tosiaankaan tee mitään hyödyllistä ennen sitä. Mutta elämä on, kuten eräs puhelinliittymäyritys osuvasti toteaa.

Tänään skippasin pienryhmän, jotta ehtisin erääseen politiikan seminaariin, jonka teema kuulosti paperilla varsin mielenkiintoiselta. EU ja talouden sääntely. Ei olisi kannattanut. Rouva professori oli ITALIALAINEN, enkä ymmärtänyt esitelmästä kauheasti mitään. Jotenkin ne skottiaksentit, joita yliopistolla kuulee, ovat kauhean selkeitä, kun niitä vertaa italialaiseen. Seminaari oli varmaankin suunnattu vähän pidempään opiskelleille, he ehkä saivat sessiosta jopa jotakin irti.

Huomenna mulla on onneksi ensimmäinen luento jo kymmeneltä. Ehkä saan siitä päivästä vähän enemmän irti. En olisi uskonut, että koskaan sanon näin, mutta kaipaan rutiinia tähän elämiseen ja oleiluun. Kaikki on ollut yhtä suurta iloista hengailua ja tutustumista, ja viime viikko oli aikalailla fuksiviikon jatke. Toisaalta, sitähän tämä opiskelu on, kaikkea kivaa, vähän jotain uutta ja jännää ja jossain vaiheessa yllättäen ne tentit. Niin on varmasti tarkoitettu.

Kelttifutista ja vihdoin ne kurssivalinnat

Valitsin kurssini myöhään sunnuntai-iltana, päivää ennen luentojen alkua. Sitten hyppäsin pyjamaan ja suuntasin pyjamabileisiin. Niin kuin tieysti asiaan kuuluu, ja opiskeluhan on vain tekosyy viettää kivat neljä vuotta jännässä paikassa.

Tänään menin kuitenkin ensi kertaa ihan oikealle luennolle. Tosin tätä voidaan kutsua pehmeäksi laskuksi, sillä maanantain eka ja ainut luento on klo 16. Ei huono. Ja perjantait mulla on vapaita luennoista. Eli vapaita muutenkin, eikö näin?

Päätin pitkän, vaiherikkaan ja joko juhlinnan tai juhlinnan jälkeisen mielentilan sävyttämänä valita politiikan lisäksi oppiaineet Public Policy ja Central and East European studies. Harkitsin ranskaa, mutta totesin, että näkisin vaan liikaa vaivaa opetellessani kolmannen kielen, jota en käytännössä pysty käyttämään. Kannattaa varmaan mieluummin opetella venäjä ja ruotsi sellaisiksi, että niillä osaa sanoa muutakin kuin tilata kahvin ja paikallisen pullan. Olisin tottakai ottanut venäjän, mutta se ei ole mahdollista, koska kaikki venäjänluennot ovat samaan aikaan kuin politiikan luennot.

Skotlannissa yliopistoon haetaan yhteen oppiaineeseen, mutta sen lisäksi pitää valita myös muutama muu. Suoritan neljässä vuodessa tutkinnon nimeltä Master of Arts in Social Sciences, mutta nimestä huolimatta se ei siis ole maisteri- vaan kanditutkinto. Ilmeisesti tämä termi on joku Skotlannin ja etenkin Glasgown oma juttu, mikä tosiaan hämäsi mua vähän.

Ekana vuonna opiskellaan kolmea ainetta. Tokana vuonna opiskellaan myös kolmea ainetta, mutta yleensä ilmeisesti vain kaksi niistä on samoja kuin ekana vuonna. Sen jälkeen alkaa Honors-vaihe, jossa opiskellaan joko yhtä tai kahta niistä aineista, jotka ekana vuonna valitsee. Kolmantena vuonna on mahdollisuus lähteä vaihtoon. Olen nyt undergraduate student, ja mikäli haluan neljän vuoden jälkeen jatkaa opiskelua, sitä kutsutaan postgraduate studiesiksi.

Rankan yhden tunnin luennon opiskelupäivän päätteeksi lähdin rugbytreeneihin. Treenit oli fyysisesti melko kevyet, koska siellä demottiin ja uudet drillit piti aina selittää alusta alkaen. Toivon, että tämä on vasta alkua, mutta eiköhän se niin mene. Ja sunnuntaina on kauden avauspeli, enköhän pääse silloin kentälle. Jeiks kuinka jännää!

En joudu maksamaan mitään jäsenmaksua joukkueelle. Riittää, kun liityn kuntosalin jäseneksi. Sali on todella hyvin varusteltu, sieltä löytyy jopa sauna, ja vuoden jäsenyys maksaa ekan vuoden opiskelijoille 50 puntaa, mikä on siis vajaat 58 euroa. Kämpiltä salille kävelee noin kaksi minuuttia. Matka on suunnilleen sama kuin kirjastolle, kauppaan ja luentosaleihin. Pakko sanoa, että mulla on nyt fasiliteetit kunnossa.

Tiedän nyt, että valitsin ehdottomasti parhaan sijainnin ja parhaat huoneet. Kävin eilen nimittäin eräässä toisessa yliopistokämpässä, Murano Street Villagessa. Sinne kävelee sen 25 minuuttia, huoneet ovat paljon pienempiä, ja samassa keittiössä kokkaa, syö ja juhlii 12 ihmistä. Siisteystaso on silloin vähän erilainen kuin meidän kahdeksan hengen keittiössä. Tosin meidän siivooja on toisinaan ollut vähän eri mieltä. Keittiöön ei oikeastaa kannata mennä aamukymmenen aikoihin, koska silloin joutuu vain pakenemaan paikalta.

Sunnuntaina olin myös katsoassa kelttijalkapalloa pubissa keskustassa. Tosi kummallinen laji, ihan kuin se olisi sekoitus jalkapalloa, korista, rugbya (!!) ja käsipalloa. Jalkapallon muotoista palloa ei saa kuljettaa kädessä pidempään kuin neljän askeleen verran, sitten sitä pitää joko potkaista tai pompauttaa maan kautta itselle tai joukkuekaverille. Pisteitä saa sekä potkimalla että heittämällä pallo joko maaliin tai sen yläpuolelle. Ja taklata saa, mutta ei ihan miten sattuu. Huomenna on kelttifutistreenit, ja pari tyttöä oli menossa sinne, joten voisin melkein liittyä seuraan, jos ehdin...

Bileet screenillä

Nyt olen mainonnan uhri ja postaan tänne eilisen video dj:n tuotoksen. En ollut edes kuullut mistään tällaisesta aiemmin: tanssilattialla on isot screenit ja dj pyörittää musiikin lisäksi videoita. On jotenkin ihan uskomattoman hauskaa tanssia noihin videopätkiin... Sopiva miksi pophittejä, kasaria, sarjakuvahahmoja, outoja lapsia, animmaatiota, orkestereita, välkkyviä valoja ja seksiä tihkuvia dancemoovseja. Kamera kääntyy oletettavasti myös välillä yleisöön... Tämä toimii! 

Ah niin ihana stand up

Eilinen stand up -komiikka oli äärimmäisen viihdyttävää, ja yllätyksekseni jopa ymmärsin suurimman osan läpistä. Stand up on muuten ehkä paras tapa päästä jyvälle paikallisesta mentaliteetista. Kanadalainen Craig "Moose Fucker" Campbell ja pari lämppäriä ennen sitä. Norjalaisista oli muutama hyvä setti, mikä tietysti miellytti mua. Siinä missä Glasgowssa saa turpaan, jos viivyttelee leipomojonossa aamuyöstä ja kyselee tyhmiä, Norjassa on täysin turvallista jutella tuntemattomien kanssa. Ne vaan kyselee varovaisella englannilla, kuinkakohan monta olet ottanut, kun lyötiin kaverin kanssa siitä vetoa. Ainut tapa välttää tappelu täällä on se, että saa riidanhaastajat hakkaamaan toisiaan. Eikä skotit valita tai haasta baaria oikeuteen, jos heidät heitetään ulos, sidotaan kelkkaan ja kiidätetään alas mäkeä. Koska aamupala oli hyvää.

Ja aksenttiläppä jalostuu kaiken aikaa. Mutta täytyy myöntää, että illasta tulee hyvä oikeastaan jo ihan sen takia, että kuuntelee cambridgen ja edinburghilaisen keskustelua. Mä kuulostan kuulemma tällä hetkellä lähinnä hollantilaiselta, mikä on ilmeisesti ihan hyvä, koska ne puhuu kuulemma ehkä parasta englantia. Sekoitan kyllä ihan iloisesti vähän kaikkea. Enkä pääse yli siitä, kuika hauskaa on, kun sanan dance tai herbs tai tostoise pystyy sanomaan niin sadallamiljoonalla erilaisella tavalla.

Illan muu anti olikin se, että pääsin eroon kummastakin viru valge -pullostani. Meillä oli eilen esimerkkinä esseen suunnittelusta tehtävä, jossa piti pohtia, parantaisiko alkoholin hinnan nosto kansanterveyttä ja vähentäisi syrjäytymistä ja muuta. Sellainen lakimuutos on ilmeisesti tulossa, mikä on musta ihan jännää, kun miettii, että suomessa hinnat ovat korkealla, mutta tilanne on, mikä on. Alkoholin kokonaiskulutushan kyllä laskee, kun hintoja hilataan ylöspäin, mutta eri asia on sitten, vähentääkö se syrjäytymistä vai mennäänkö silloin pikemminkin ojasta allikkoon.

Joka tapauksessa juomakulttuuri on täällä melko samanlainen kuin Suomessa, paitsi että ihmisten kanssa saa jutella, vaikka ei ole kännissä. Mikä on musta varsin hienoa. Nyt on edelleen sellainen fiilis, että tää paikka on nimenomaan mua varten.

Ja uskokaa tai älkää, aurinko paistaa nyt...

Aksenttien ihana kirjo

Mun mielestä on jännää, kuinka paljon täällä puhutaan eri aksenteista. Se on melkeinpä pääpuheenaihe. Skotit ja britit muutenkin pitävät irkkuaksenttia jotenkin äärimmäisen kuumana. Sitten löytyy niitä, joista kukaan ei usko, että ne on syntyneet skoteissa, koska aksentissa on myös jenkkiä ja englantia. Koska vanhemmat ovat sieltä kotoisin. Kirjo on mahtava, täällä kuulee oikeastaan ihan mitä tahansa. Ja lohdullista on se, että skoteillakin on vaikauksia ymmärtää glasgown puhetapaa, eikä kolmannella kerralla enää kehtaa kysyä, että mitä sanoit. Hyvä siis, että on yhteinen globaali kieli, jota kaikki aina ymmärtää...

Ja mullekin muuten sanottiin, että alan jo kuulostaa skotilta. Sillä perusteella, miten äännän sanan "really". Ja tottakai mä vastasin tähän kommenttiin:
 -Oh really?

Mulle kerrottiin myös, että joitan Harry Potter-leffojen kohtauksia on ihan oikeasti kuvattu Glasgown yliopistossa. Täytyy selvittää, mitä. Mun mielestä tämä jos jokin nostaa yliopiston profiilia. 58. jonkun rankingin mukaan tällä hetkellä. Eikä tämä ole maailman neljänneksi vanhin yliopisto, vaan Britannian neljänneksi vanhin. Fuksiviikon esitteissä saa tottakai vähän liioitella, sehän kuuluu asiaan.

Tänään katsomaan standupkomiikkaa. Riippuu varmaan vähän aksentista ja slangin tasosta, ymmärränkö siitä yhtään mitään...

Tylypahka vai prinsessalinna?

Eilen kävin ensimmäistä kertaa yliopistorakennuksella kävelyllä. Asun tosiaan ihan kampuksen vieressä, mutta lähelle oli aiemmin jostain syystä pitkä matka. Ympäristöhän on olennainen osa opiskelumotivaatiota ja kaikkea muuta... Mun mielestä tämä yliopisto saa todellakin poinstit siitä, että historian lehdet havisevat taustalla. Nojoo. Juhlasalissa oli ilmeisesti meneillään hääjuhlat, ei mikään huono paikka juhlia.

Yliopiston päärakennuksen vieressä on myös puisto, jossa kävin lenkillä. Vähän ikävä juosta asfaltilla, eikä puisto ole kovin iso, mutta kaunista siellä on. Kiva juosta joen rantaa. Ja lenkkeilyyn tää mesta sopii varsin hyvin, hengittäminen on helppoa, kun ilmassa on aina riittävästi kosteutta. Kun on lähdössä ulos, oletus on joka tapauksessa se, että siellä tihuttaa. Mitään kaatosateita ei kuitenkaan ole vielä ollut, eikä pieni ilmankosteus haittaa. Ainakaan vielä.

Koulu.

Näkymä päärakennuksen takapihalta.



Olin ajatellut käydä lenkin jälkeen kaupassa ja laittaa ruokaa, mutta ei, jäinkin keittiöön juomaan viiniä kämppäkavereiden kanssa. Sitten kahden pubin kautta opiskelijabileisiin. Hyvä ilta, näitä tulee varmaan ihan reippaasti lisää...

Let´s be a good family!

En ole enää yksin! Mulla on nyt mahtava bulgarialainen kämppis Cvetilena. Mulla on sellai kutina, että me tullaan täällä varsin hyvin toimeen tämä vuosi, vaikka eihän mulla sinänsä ollut mitään pelkotiloja tulevan suhteen. Nyt tosiaan alkaa olla homma hanskassa.

Tämäkin päivä saatiin ainakin tähän mennessä käytettyä massiiviseen shoppaukseen. Puntakaupasta tarttui mukaan kaikkea tarpeellista, ja aika hyvänmakuisia muffinsseja. Nami nami. Hankin myös ne juoksulenkkarit, nehän oli myös aika korkealla hankittavien asioiden listalla. Ykkönen oli ehkä sittenkin world cup -rugbypallo, ja sekin mulla nyt on.

Syötiin lounasta pubissa, ja ruoka oli tosiaan ihan oikeaa pubiruokaa. Vegemakkarat perunamuusilla mielenkiintoisessa mustassa kastikkeessa. English mustardin kanssa ne oli oikein hyviä, nehän maistui silloin lähinnä sille sinapille. Eikä kastikkeessa tai muussakaan varsinaisesti ollut mitään vikaa, makkarat vaan oli vähän kuivia. Mutta kuten todettiin, ruuan sijaan on ehkä kautta historian panostettu pintteihin, eli ei valittamista :D Kyllä mä täällä ihan hyvin viihdyn, pubissa on mukavan rento ilmapiiri, kulttimeininkiä. Eli tässä kuva safkoista... Vähän jännältä näyttää kieltämättä :P

Näin poseeraamme Cvetin kanssa huoneessa... Näytänpä vähän vajaalta.

Hyvien uutisten virta jatkaa kulkuaan... Käytiin tässä välissä keittiössä tapaamassa kaikkia muita täällä asuvia ja kuulemassa, että keittiöbileitä ei saa pitää 23 jälkeen illalla. Mutta että meidän Senior Resident Larry ei aio siitä valittaa, ellei joku muu valita ensin. Huoneilla 6-12 on sama keittiö, ja sitten tää tokaa vuotta opiskeleva Senior Resident auttaa meitä hellin kätösin, jos ongelmia ilmaantuu.

Tänään on white t-shirt party ja new residents party, mutta white t-shirt on ilmeisesti se, jonne kannattaa mennä. Ja kyseessä ei siis ole wet t-shirt party, kuten ensin kuulin. Sääli... No joo, eiköhän tääkin tuu olemaan ihan siistiä :D

Positiivista on ehkä se, että kaikkien täällä asuvien puheesta saa varsin hyvin selvää. Tai negatiivista sinänsä, koska siinä olisi varmaan hyvä tilaisuus opetella ymmärtämään tän kaupungin puhetapaa. Samaa keittiötä mun kanssani käyttää kaksi saksalaista, joilla kummatkin ovat asuneet jenkeissä ja toinen myös Etelä-Afrikassa, ja loput on jostain pienemmistä paikoista Skoteissa. Yksi on Invernessestä, muita en muista. Ja Larry muistaakseni Liettuasta.

Mutta joo, olkaamme siis hyvä perhe. Lallalaa.

Netti toimii ja valtakunnassa kaikki hyvin

Kun eilen aamulla herätyskello soi 1,5 tunnin unien jälkeen, ajattelin, että se on joku läppä. Toinen ajatus oli, että onko tämä nyt jotain unta. Sitten tajusin, että ei ole, olen ihan oikeasti nyt muuttamassa Skotlantiin.

Matka sujui ilman sen kummempia kommervenkkejä. Tulin taksilla suoraan Student Apartmentsien Officen eteen ja sain avaimet ja kamat sisään tänne huoneeseen. Taksikuski oli mukava, oli käynyt Helsingissä Pitäjänmäessä pelaamassa futista. Samoilla huudeilla siis, missä me ollaan treenattu rugbya. Hauska juttu mun mielestä.

Huone oli positiivinen yllätys: se on korkea ja tilava, riittävästi säilytystilaa, ja näkymä makeesta kaarevasta ikkunasta kadulle. Tässä on varmasti paras paikka juoda espressoa ja katsella ohikulkijoiden päänlakia. Iso ikkuna varmaan kostautuu talvella, koska siinä on tietenkin yksinkertaiset lasit. Mutta näkymä on silti hieno.

Ihan tyhmä kysymys tähän väliin, mutta miksi altaan hanat ovat näin? En taida olla ensimmäinen, enkä viimeinen, joka tätä kysyy... Toisaalta lämminvesihanastakin tulee yleensä melko viileää vettä...

Keittiö on ihan peruskeittiö, mutta tältä se siis näyttää:



Tänään olen shoppaillut kaupungin keskustassa kaikkea, mitä nyt tarvitaan: kattilan, paistinpannun, muuta keittiökamaa, prepaid-liittymän, nettikaapelin, pistorasiakonvertterin, kirjoituspaperia, kirjekuoria (!!!) ja muuta sälää. Söin kivassa kahvila-baaarissa fish&chipsiä lounaaksi, koska aamiaista ei enää tarjoiltu yhdeltä. No joo. Löysin kaikki paikat oikeastaan huolimatta siitä, että kysyin välillä neuvoa. Kun kolmannella kerralla ein ymmärrä, ei oikein kehtaa enää kysyä uudelleen. Tyhmä tilanne syntyy vasta siitä, kun lähtee kävelemään yhtäkkiä väärään suuntaan. En mä siis ole niin tehnyt ihan noin konkreettisesti, mutta sellainen fiilis on ollut päällä :)

Kaupungilla ihailin myös John Lewisin rugbyosastoa. Se ei varmaankaan ole mitenkään ihmeellinen, mutta samasta hyllystä löytyivät kuitenkin nappikset, hammassuojat, scrum capit, vaihtonapit, pallopumput, word cup -pallot, stressipallot ja avaimenperät. Periaatteella ota ja maksa. Ihmeellistä, mutta totta.

Perusvaikutelma tästä paikasta on se, että joka kaikkialta löytyy hirveästi sympaattisia ja herkullisen näköisiä kahviloita, ravintoloita ja baareja. Taksikuskikin totesi, että neljä vuotta täällä on jännä juttu, tulee juotua aika paljon alkoholia. Mutta täällä on myös leipomoita ja muutama aaaika kivan näköinen vaatekauppa, joten saan ehkä osan rahoista kulumaan muuhunkin kuin juotaviin :D  

Olen ehkä hiukan yllättynyt siitä, että musta on ollut hauskaa olla näin aluksi ihan vaan yksin ja palloilla ympäri kaupunkia. Kun ei tunne ketään, ketään tuttuja ei myöskään kävele kadulla vastaan. Mutta eiköhän tämä kohta saa riittää. Virallinen muuttoaika tänne kämpille on viikonlopun aikana, joten eiköhän tänne ala pikkuhiljaa valua porukkaa... En tiedä, milloin kämppikseni saapuu, mutta kyllä mä odotan sitäkin innolla, että normaalimpi elämä käynnistyy jälleen.

Tehokasta pakkausta

Milloin viimeksi mietin yhtä tarkaan, mitä kaikkea otan matkalle mukaan? Silloin kun lähdin ensimmäistä kertaa vaeltamaan Lappiin. Koska matka olisi pitkä ja rinkkaa pitäisi kantaa monta päivää pitkin tuntureita, päätin muunmuassa punnita erilasia hammastahnatuubeja, jotta osaisin valita kevyimmän. Sama juttu nyt. Lentokoneen painorajat ja matkalaukkujen tilavuudet tulevat varmasti vastaan jossain vaiheessa. Päätin kuitenkin, etten vie kahden hengen asuntolahuoneeseeni mitään ylimääräistä, joten on pakko priorisoida.

Sitäpaitsi on ihanaa, kun tavaraa on vähän. Voi aloittaa puhtaalta pöydältä, eikä tavaroista tarvitse huolehtia ja pelätä, että ne menee rikki. Sitä on vapaus. Vapaus lentää kuin lintu, ja tunkea naamansa vähän joka paikkaan.

Reissuun ollaan joka tapauksessa lähdössä. Ero Lapin reissuun taitaa vain olla se, että se kesti pari viikkoa, tämä reissu neljä vuotta. Tai no, näillä näkymin neljä vuotta, eihän sitä koskaan tiedä. Ehkä vähemmän, ehkä enemmän.

Mulla on nyt kaikesta huolimatta ihan hyvä fiilis lähteä. Parempi varmaan ollakin tässä vaiheessa... Pari iltää vielä jäljellä kuitenkin, niistä kannattaa tietty nauttia myös :)