Maailman coolein flunssa

Viime viikonlopusta piti tulla mukava reissu Lontooseen. Piti vähän pehmittää Britanniaan siirtymisen kulttuurishokkia ja viettää laatuaikaa erään ystävän kanssa, jota en ollut ehtinyt nähdä Suomessa. Lennot Lontooseen ovat halvempia kuin Glasgow'hon, joten reissu sitä kautta toimi budjetinkin kannalta. Ensimmäisen viikon yliopistolla olin valmis jättämään väliin, sillä viikon saa aina kerrattua.

No, homma ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, sillä sain pidemmän aikaa reissussa olleelta ystävältäni tuliaisiksi kunnon flunssan NYCistä. Aikamoisen spesiaalia. Flunssa pääsi ihan uutisiinkin asti: New Yorkiin julistettiin hätätila epätavallisen pahan infuenssa-aallon takia. Olin terveenä about sen aikaa, että matkakumppanini alkoivat voida paremmin. Sitten flunssa iski muhun kunnon kuumeella ja laattataudilla. Kolme päivää Lontoossa kuluivat siis suurimmaksi osin hotellihuoneessa. Se oli kuitenkin onneksi todella mukava sairastamiseen: lämmin, siisti, hyvällä sijainnilla ja pienellä keittiöllä. Saimme myös ongelmitta salakuljetettua kahden hengen huoneeseen ilmapatjan kolmatta henkeä eli minua varten.

Mutta käytiin kuitenkin modernin taiteen museo Tatessa, eli tulin nähneeksi Lontoosta jotain uutta tälläkin kertaa. Ja kaupungista löytyy onneksi paljon aasialaisia ruokapaikkoja, joista saa flunssan sopivia tulisia keittoja. Ennen kuin sairastuin, kävimme myös syömässä todella söpössä ranskalaisessa ravintolassa, jossa kaikki oli viimeisen päälle ruokaa lukuun ottamatta. Sinne kun meni, niin tuntui, että olisi tuntenut tarjoilijat pidemmän aikaa, sen verran luontevaa palvelu oli. Annokset näyttivät upeilta. Ja talon viini oli hyvä. Mutta etanat aika mauttomia ja mun simpukoissa oli jotain pohjamutaa. Paremmin ens kerralla sitten...

Kahdeksan tunnin bussimatka Lontoosta Glasgow'hon ei ollut paljoa mukavampi kokemus kipeänä kuin terveenäkään. Olin kuitenkin varannut tällä kertaa viideltä iltapäivällä lähtevän bussin, enkä sitä perinteistä koko yön keikkaa. Olin siis kahdelta yöllä jo taksissa matkalla kohti kämppää eli sänkyä. Ehdottomasti parempi ratkaisu kuin aamuseiskalta saapuva vuoro. Käytän sitä jatkossa ehdottomasti uudestaan, vaikka se onkin käsittämättömän puuduttavaa. Mutta yhtä halvalla ei kyllä pääse millään muulla tavalla.

Koko tämän viikon olen siis maannut sängyssä ja katsonut erinäisiä visuaalisen viihteen helmiä. Lue brittiselviytyjät Shipwrecked, luvaton määrä liian rikkaista lontoolaisnuorista kertovaa Made in Chelseata, pari hämmentävää dokkaria, muumeja, pari leffaa... Ja sitten olen nukkunut. Tänään olen ensimmäistä kertaa tehnyt jotain yliopiston eteen, eli katsonut muutaman missatun luennon moodlesta. Politiikan kurssi on kansainvälisiä suhteita. Ihan kiva oikeastaan päästä nyt kivan poliittisen filosofoinnin jälkeen kovempien aiheiden ääreen, vaikka onhan se vähän masentavaa toisaalta. Tähän kurssiin sisältyy myös paljon teoriaa, mitä olen oppinut toleroimaan, en nyt vielä sanoisi rakastamaan. Mutta helpompi ymmärtää, mistä jokin argumentti on peräisin, jos siihen saa vähän pohjustusta.

Tässä meidän kämppisporukassa eli perinteisiä perhearvoja ilmentävässä perheessämme päätimme ottaa käyttöön uuden rituaalin, sunnuntaidinnerit. Tänään järjestettiin ensimmäinen: intialaista Dahl-linssihauduketta, naanleipää ja suklaakakkua. Sovittiin, että myös take away on ok, eli ensi viikolla mahdollisesti luvassa Fish and Chips. Ihan loistava idea joka tapauksessa. Päätettiin myös, että järjestetään uudet eeppiset bileet kahden viikon päästä. Toisin sanoen hankitaan tänne superpaljon porukkaa lämmittämään kämppää. Tässä kaupungissa flat warming party, flat re-warming party tai mikä tahansa re-warming flat re-party nimittäin ajaa sujuvasti myös keskuslämmityksen asiaa. Sitä odotellessa, siis!

Siiderihuijaus

Joulu ja uusi vuosi on nyt vietetty, mutta olen vielä muutaman päivän Suomessa ennen paluutani Skotlantiin. Siirtymän kulttuurishokki meni tällä kertaa ohi huomattavasti nopeammin kuin aikaisemmilla kerroilla- silti menee edelleen päivä siihen, että opettelen katsomaan suojatiellä oikeaan suuntaan ja totun siihen, että ympärillä puhutaan suomea. Myös hintashokki iskee joka kerta. Hassusti pääsee unohtumaan se, että päälle kuusi euroa tuopista on Suomessa täysin hyväksyttävä ja normaali hinta.

Kävin pari päivää sitten tapaamassa kavereita Kaisaniemenkadun Iguanassa. Ja sieltähän löytyi hanasta tuttua Strongbow'ta. Kyseinen juoma on mielstäni brändäyksen ihme, jolla on myös reippaasti läppäarvoa: Suomessa aitona englantilaisena siiderinä mainostettu Strongbow on Britanniassa se kaikista halvin teinisiideri, jota voi ostaa kaupoista muun muassa kahden litran muovipulloissa. Kun kerroin Skotlannissa kämppiksilleni, että Strongbow'ta pidetään Suomessa melko hienostuneena, he vain nauroivat epäuskoisesti ja pyörittelivät silmiään. Ja ihmettelivät, että kuinka pahan makuista siideriä Suomessa sitten muka yleensä juodaan.

Kaisaniemenkadun Iguanassa Helsingissä on hanassa tuttua Strongbow'ta.

Muistuuko mieleen Strongbow'n mainoskampanja muutaman vuoden takaa? Helsingin keskustassa ja lehdissä törmäsin silloin usempaan mainokseen, joissa fiinisti pukeutunut poolojoukkue rymistää uljaine ratsuineen Helsingin Tuomiokirkon eteen. Kummalliset mailat ja jo itsessään melko käsittämätön laji koettelevat tavallisen ihmisen ymmärrystä. Hulluja nuo englantilaiset, mutta niin hienoja. Nyt tuodaan siis oikein urakalla Suomeen sitä Brittein saarten parasta antia. Suuri ja ihmeellinen Strongbow, The Real English Cider.

Muun muassa Urheilulehdessä painettu mainos pääsi A-lehtien MediaFinlandiassa toiselle sijalle vuonna 2008. Strongbow'n synnyinsijoilla yhdistelmä näyttää kuitenkin todella koomiselta. Näytin mainosta brittikavereilleni muutamissa illanistujaisissa Skotlannissa, ja kyllähän siitä huumoria irtosi. Saman henkisen vaikutelman voisi saada, jos vaikka Rainbow'n Ananas light -siideriä mainostaisi hulppealla risteilijällä Thamesille purjehtiva Suomi-neito sinisilmäisine sulhoineen. Hymy pysyy huulilla ja kilot kurissa, kun tuo mukanaan palan kauneinta Suomea. The Real Finnish Cider.

Muun muassa Urheilulehdessä ilmestynyt Strongbow'n mainos näyttää brittinäkökulmasta todella koomiselta. 

Huvittavaa tässä on myös se, että jos brittisiiderit ovat Suomessa niitä parempia siidereitä merkistä ja mausta riippumatta, niin Skotlannissa sitten ruotsalaiset. Rekorderligista ja Kopparbergista maksetaan baareissa ja kaupoissa reippaasti enemmän kuin Magnerista ja Strongbow'sta. Suomessa tilanne on toisin päin, kuten pettämättömästä markkinatutkimuksestani ilmenee. Tuontitavarassa on totta kai aina eksotiikkaa, mutta yllätyin silti. Ehkä siksi, etten itse ole mikään suuri makean siiderin fani. Supermakeat ruotsalaiset ovat varmaan enemmän skotlantilaiseen kuin suomalaiseen makuun. Glasgow'ssa niitä saa pulloissa lähes joka kuppilasta.

Miksei siis saman tien viedä sinne sitä ananasta kaveriksi?

Pettämätöntä markkinatutkimusta: Kopparberg Päärynä 3,15 € ja Srongbow 3,67 € Mannerheimintien 24 h Alepassa.