Tosimies pelaa rugbya darrassa -ainakin kiertueella Luxemburgissa

Palasin myöhään viime sunnuntai-iltana rugbyreissulta Luxemburgista. Nyt olen sen verran palautunut, että blogipäivityskin onnistuu... Rugbykulttuuriin kuuluu tottakai olennaisena juhliminen, ja sitä tulikin reissussa tehtyä huomattavasti enemmän kuin itse rugbyn pelaamista. Lads on tour! Go hard or go home! Pääasia, että meininki on mahdollisimman miehekästä. Turha tässä on mitenkään kovin naisellisesti käyttäytyä.

Lauantaina meitä oli vastassa Luxemburgin ainut naisten joukkue Walferdange Foxes. Kyllä kai reissulle piti jokin tekosyy hankkia... Vastustajajoukkue oli aika samanlainen kuin meidän joukkueemme, eli paljon nopeita jalkoja, mutta vähän huolimatonta kontaktipelaamista. Peli päättyi meidän tappioksemme, ehkä osin myös sen kollektiivisen krapulan takia. Yllättävän hyvin meillä kuitenkin lähti peli kulkemaan, kun ottaa huomioon, että osa porukasta tuli edellisenä iltana takaisin hotellille kello kuuden aikoihin aamuyöllä.

Luxemburgissa ei ollut satanut muutamaan viikkoon ja kenttä oli sen mukainen: varsin epämukavaa kovaksi kuivunutta mutaa harventuneen ruohokerroksen alla. Loukkaantumisriski tottakai kasvoi kovan kentän takia. Meidän kapteeni kiidätettiin ambulanssilla sairaalaan polvivamman takia ensimmäisen puoliajan loppupuolella. Mitään sisäisiä rakenteita ei kuitenkaan ollut mennyt rikki, eli parantumisessa ei pitäisi kulua kovin pitkään. Kastelulaitteet olisivat tietty käteviä kentän pehmittämiseen, mutta kun rugby ei ole mikään iso laji Luxemburgissa, joten se siitä luksuksesta. Tuli kyllä vähän Skotlannin märkiä ja mutaisia kenttiä ikävä.

Fiilis oli korkealla pelin jälkeen kun saimme kotijoukkueelta oluet käteen. [KUVA: HELEN DENNISON]



Luxemburg on kummallinen paikka. Tapasin perjantai-iltana eräässä yökerhossa viisi suomalaista, joista yksi oli töissä pankissa ja neljä muuta aupaireja. Kuten ilmeisesti kaikki. Maa on pieni, asukkaita vain puoli miljoonaa. Tosi harva siellä asuvista on aito luxemburgilainen, suurin osa on tullut töiden perässä. Ilmaisjakelulehdissä on söpöjä uutisia lentokentän matkustajaennätyksistä, hyvän naapuruston ominaisuuksista ja parkkipaikkaryöstöistä. Alkoholi, tupakka ja bensiini on halpaa ja kaikki muu melko kallista.

Jonkin verran ehdimme kierrellä myös nähtävyyksiä. Kävimme muunmuassa Casemates-luolaverkostossa seikkailemassa. Kyseessä on siis 23 kilometrin pituinen sokkelo, jota on käytetty sotien aikana varastona ja suojapaikkana. Kävimme myös palatsilla kääntymässä, mutta muuten tuli nähtyä lähinnä puistoja ja baareja. Juustot olivat ihania! Sääli vain, että olin reissussa ainoastaan täyteen ahdetun käsimatkatavararepun kanssa, muuten olisin ostanut mukaan kiitettävän määrän juustoja. Cheddar alkaa jo kyllästyttää pahemman kerran, mutta pienissä kaupoissa ei ole pajoa muuta tarjolla ja isommissakin kaupoissa muut juustot ovat kalliimpia. 

Ihmispyramidi on hyvää treeniä rugbypeliä varten, vai miten se nyt menikään? [KUVA: BETH DARBYSHIRE]

Reissussa meni hetki, ennen kuin tajusin, että englannin sijaan paikallisille kannattaa ehkä yrittää puhua saksaa. Virallisia kieliä on nimittäin kolme: ranska, luxemburg ja saksa. Olen asunut Saksassa ja käynyt myös lukioni saksaksi, ja oikeastaan puhun saksaa paremmin kuin englantia. En tiedä miksi, mutta saksan puhuminen tuotti jostain syystä ylitsepääsemättömiä vaikeuksia. Kai se johtui siitä, että olen tottunut puhumaan nimenomaan englantia ulkomailla: sitähän yleensä kaikki osaavat vähän, se on kansainvälinen business- ja turistikieli. Ja samalla silti koko muun joukkueeni äidinkieli. Tuntui tosi kummalliselta, kun satunnaiset ulkopuoliset varmaan luulivat, että olen vain laiska britti, joka ei ole koskaan vaivautunut opettelemaan mitään muita kieliä. Edes sitä ranskaa ihan vähäsen, kuten ilmeisesti suurin osa briteistä.

Nyt on kiva olla taas kotona Skotlannissa. Olen vähän jo edistynyt tentteihinlukuprojektissani, huomenna sen homman voisi yrittää saada kunnolla käyntiin. Sääkin on muuttunut taas kylmäksi, mikä on ehkä opiskelun kannalta ihan hyvä. Glasgow'ssa ei sentään tullut lunta niin kuin pohjois-Skotlannissa.