Säkkipillit soi dinnerillä

Toissaviikonloppuna yliopiston urheilujärjestö GUSA järjesti vuotuisen black tie -vastaanottonsa. Viime vuonna en ehtinyt paikalle muka kiireisen elämän takia, ja siksi pukukoodikin tuli minulle pienoisena yllätyksenä. Nyt olisi ollut tilaisuus pukeutua vaikka pitkään mekkoon ja tuhlata vähän rahaa joihinkin kivoihin koruihin. Mutta eipä siinä mitään. Mekkohan mulla oli ja ilta oli mitä mahtavin.

Rugbyjoukkueen kanssa liikkuessa laittautuminen on myös aina hieman arpapeliä. Osa tulee paikalle verkkareissa ja osa näyttää siltä, että olisi menossa jatkoille omiin häihinsä. Joukkueemme on nyt kuulemma hieman naisellisempi kuin edellisinä vuosina, joten yleensä laittautumisesta ei rangaista. Aiempina vuosina moista ei kuulemma ole katsottu yhtä suopeasti, ja liian monta tuntia pelin edessä viettäneille oli tarjottu oluttuopillista ykkösellä juotavaksi. Ja kevyestihän sellaisen kulauttaa alas, kun sitä muutaman kerran harjoittelee... Rugbyssa oppii tärkeitä taitoja elämää varten.

Perinteisessä Ceilidh'ssä on mukana myös wanhoista tuttuja tansseja, kuten Gay Gordons ja Virginia Reel.

Ilta alkoi melko fiinisti aloittelulla joukkuekaverin kämpässä. Kunnon opiskelijoiden tapaan suurin osa teippaili vodkalla täytettyjä taskumatteja hameiden alle tai piilotti niitä rintsikoihin. Keskustan yöelämässä salakuljetusoperaatiot eivät yleensä onnistu, sillä klubien sisäänkäynneillä käydään läpi melkein lentokentän turvatarkastukseen verrattavissa oleva operaatio. Kaikki laukut avataan ja vaatteet tunnustellaan läpi. Jostain syystä portsarit ovat lähes poikkeuksetta aika tylyjä. Ei tosiaan tekisi mieli jäädä siellä kiinni taskumatista, mutta kai tarkastus tehdään myös nimenomaan teräaseiden varalta.

Hilton-hotellin ovella meiltä kuitenkin tarkastettiin ainoastaan isommat laukut. Sisäänkäynnillä meidät otti vastaan muutama säkkipillinsoittaja, ja aika monen jätkän juhla-asuna oli kiltti. Ennen kuin muutin tänne, elin jotenkin siinä uskossa, ettei kilttejä oikeasti käytetä Skotlannissa, että niillä luodaan ainoastaan viihdykettä turisteille. Olin kuitenkin väärässä, ja oikeastaan olisin voinut perehtyä vähän paremmin tulevaan opiskelummahani ennen muuttoa... No joo. Joka tapauksessa kilttejä käyttävät miehet ovat mielestäni äärimmäisen seksikkäitä ja pidän todella paljon myös säkkipilleistä. Ainut poikkeus on se, kun säkkipillisaattue on vastassa kaupassa lauantaiaamuna hyvin juhlitun yön jälkeen. Silloin luihin ja ytimiin asti menevää pauhua ei jotenkin osaa arvostaa.

Melko pian sivistyneesti alkanut tilaisuus alkoi muistuttaa vähän enemmän rugbykaronkkaa. Meidän pöytämme avasi laulukierroksen, joka levisi nopeasti muutamaan miesvaltaiseen ruokailuseurueeseen. Rugbyjoukkueeni traditioon kuuluu pitkä lista enemmän tai vähemmän roisia lauluja, joiden tarkoitus on kai lähinnä aiheuttaa pahennusta samaan kuppilaan sattuneissa viattomissa siviileissä. Viinilasilliset täyttyivät ja tyhjenivät ja porukkaa putoili tuoleilta jo hyvissä ajoin ennen jälkiruokaa. Klubin ikiaikaisiin perinteisiin kuuluu myös kasarihitti Total Eclipse of the Heart, jossa tietyn säkeistön kohdalla koko viidentoista hengen tyttöporukka heittäytyy maahan makaamaan. Jälkiruoan syömisestä järjestetään nopeuskisa. Käsiä tai ruokailuvälineitä ei tietenkään saa käyttää, mutta naamaa saa sotkea vapaasti.

New Yorkista vaihtoon tullut joukkuekaverini Caroline oli Ceilidh'stä vähintään yhtä innoissaan kuin minäkin.

Mielestäni on aivan mahtavaa, että skotit ovat niin ylpeitä perinteistään. Ei oikeastaan ole mitään hienompaa kuin se, kun ihmiset ihmiset ottavat toisiaan kädestä kiinni Ceilidh'n jälkeen ja tönivät toisiaan Auld Lang Synen soidessa, tai kun he pomppivat kuin viimeistä päivää kelttirokkibändi Runrigin Loch Lomond -version tahdissa. Sävel on soinut minulla päässä nyt jo muutaman päivän, mutta ei se haittaa! Lähdimme nimittäin viime sunnuntaina rugbyporukalla pienelle kiertoajelulle pelin jälkeen ja päädyimme Loch Lomondin rantaan. Tilaisuuden tullen päätimme käydä pulahtamassa. Ulkolämpötila oli noin seitsemän astetta ja maisema mitä kaunein.

You'll take the high road

And I'll take the low road,

And I'll be in Scotland afore you.

Where me and my true love 

will never meet again, 

On the bonnie, bonnie banks of Loch Lomond.

[Runrigin versio kansanlaulusta]

Suomalainen joukkuekaverini ja minä Loch Lomondin rannalla uintireissun jälkeen. [KUVA: AMANDA HERRON]