Lontoo! 8 h yöbussilla ei ole matka eikä mikään.



Täälläkin mä kävin.

Muutama kuukausi sitten tajusin, että briteissä asuu muttama kaveri, joita en ole nähnyt ihan liian pitkään aikaan. Mutta ei toki missään ihan lähellä, vaan Lontoossa. Kyselin täällä opiskelijapiireissä, mikä olisi halvin tapa päästä tuon etelän metropolin ihmeitä katselemaan. Bussilla pääsee huomattavasti halvemmalla kuin junalla. Yön yli matkustaessa maksoin kuljetuksesta alle 40 puntaa kahteen suuntaan, pari viikkoa aikaisemmin buukattuna olisin päässyt 25 punnalla sinne ja takaisin. Matka-aika venyi kahdeksasta tunnista pari tuntia pidemmäksi menomatkalla, kun bussi hajosi kesken reissun. Sain kuitenkin nukuttua kohtalaisen hyvin siellä, eli hinta-laatusuhde oli kohdallaan ainakin mulla.

Pääsin käymään sekä Etelä- että Pohjois-Lontoossa ja näiden alueiden välillä onkin selvä ero. Etelästä löytyy melko hienoa omakotitaloaluetta ja mahtavia puistoja, pohjoinen taas on trendikkäämpi ja varmaan myös etnisempi: Helsingin Kallio meets India. Rahaa meni reissussa ihan kivasti, ja sehän vasta kalliiksi tulisi, jos sinne muuttaisi asumaan. Glasgow on budjetin kannalta paljon helpompi valinta -ei pelkästään ilmaisten lukukausimaksujen vaan myös vuokran ja muiden elinkustannusten kannalta.

Hauskaa sinänsä että kävin nyt tänne muuttoni jälkeen ensimmäistä kertaa Englannissa. Koko muulta maailmalta tämän saarivaltion eri osat menevät usein sekasin, mikä on oikeastaan ihan ymmärrettävää -Englantihan on etenkin väestöltään huomattavasti isompi ja näkyvämpi kuin esimerkiksi Skotlanti. Glasgow'ssa ei kuitenkaan kannata erehtyä luulemaan ketään skottia englantilaiseksi. Pari puoliksi englantilaista ja skottilaista opiskelukaveria täällä aika usein painottavat, että he ovat nimenomaan skotteja. Ye English bastards! Ei me niiden kavereita haluta olla. 

Englantilainen pubi ja random suihkulähde.

Piccadilly cirkus ja Empire Cinema. Täällä ne kaikki tähdet kävelee kun julkaistaan uusia leffoja.



Reissu sinänsä oli hyvä yhdistelmä kavereiden moikkaamista ja turistin leikkimistä. Otin paljon kuvia, kuten asiaan kuuluu. Söin hyvin ja näin kaikki olennaiset nähtävyydet. Nyt kun olen palannut takaisen yliopiston arkeen, luennolle raahautuminen tuntuu huomattavasti vaikeammalta kuin ennen reissua. Kävin tänään salilla ja koska rakastamani Strech to Harmony -ryhmävenyttelytunti peruttiin jonkun lajienesittelytapahtuman takia, jouduin ihan oikeasti kohottamaan sykettä juoksumatolla. Taisin taas vetää vähän överit sillä, tuskin treenin jälkeen kuuluu pyörryttää ja vähän oksettaa... Nyt olo on taas ihan hyvä eikä siinä muuten mitään, en vaan tykkää noista teknisistä salilaitteista, joilla on pakko juosta vielä se 48 s vauhtia 9 km/h polttaen x määrän kaloreita x vastuksella, koska on niin päättänyt syöttäessään kaikki arvot laitteeseen puoli tuntia sitten. Paljon kivempi on vedellä joen rantaa, juosta matkalla pari mäkeä, pari spurttia ja tehdä vaikka muutaman loikkasarjan. En vaan valitettavasti voi lähteä vakkarilenkilleni pimeän aikaan, kun reitillä ei ole kunnon valaistusta ja osa puistoista laittaa portit lukkoon kuudelta.    

 

Erään baarin henkilökunta veti jonkun juhlan kunniaksi tällaiset vetimet päälle. En tiedä olisiko minun pitänyt loukkaantua, kun kumminkin olen niin kovin skottilaistunut... 

Baariseurue.

Kivaa Lontoossa oli myös se että etelän asuinalueilla ja keskustassa pystyin liikkumaan ihan huoletta yöllä. Kävelykadut oli kunnolla valaistuja ja ympärillä oli koko ajan sen verran porukkaa ja avonaisia kahviloita, ettei itseään tuntenut yhtään oudoksi. Mulla oli eräänä yönä vähän tekemisen puutetta kun kaikki Lontoon kaverini olivat duunissa, joten kiertelin ympäri kaupunkia ottamassa kuvia eri kohteista eri pituisilla valoitusajoilla. Jossain vaiheessa tajusin, että olin kierrellyt jo hyvän aikaa eikä mulla ollut oikeastaan hajuakaan, mistä suunnasta olin tullut. Eihän mulla mitään hätää ollut sinänsä, kunhan olisin kysynyt ensimmäiseltä vastaantulijalta neuvoa. Ajattelin kuitenkin että saisin koko hommasta hauskan valokuva-arvoitusleikin, jos selaisin ottamiani kuvia kamerasta ja etsisin aina seuraavan kohteen. Loistava metodi, noin puolentoista tunnin päästä olin löytänyt takaisin lähtöpisteeseen. Alla oleva otos on siis siltä reissulta. 

 


Lontoon sivukadut by night.

Kuten sanotaan, reissuun on aina kiva lähteä mutta kotiin palaaminen se vasta on kivaa. Kuin mahtavaa on saapua takaisin Glasun opiskelijakämppään ja tuntea olevansa kotona? Tosin tunnen itseni kotoisaksi jo aika monessa paikkaa, että en ole ihan varma missä järjestyksessä mikäkin mesta on, mutta kumminkin. Meille on nyt muodostunut hyvä kuuden hengen porukka, jonka voimin lähdemme metsästämään kämppää (tai taloa :D) ensi vuodeksi. Pitäkää kaikki peukut pystyssä, että me löydetään jotain kivaa... Jos vaikka kämpässä olisi ne kaksinkertaiset ikkunat arvoistaisin kovasti, mutta saa nähdä toteutuuko tällainen haave.

Mediaviikko -mikä ihana tekosyy

Aamulla pinnistin ylös sängystä tämän lukukauden ensimmäiselle aamuluennolle. Varmaan kannatti kuunnella tunnin ajan näkökulmia paikallispoliittisesta päätöksenteosta, tai nimenomaan kyseisen termin ymmärtämisestä. Tietysti kaikki kurssien avausluennot ovat hirmu olennaisia kun kerta yliopistossa ollaan, mutta jotenkin aina välillä tuntuu siltä että samat asiat voisi ilmaista vähän selkeämmin ja vähän vähemmän tekotieteellisesti. Vähän kaikissa aineissa on nyt tämä kuuluisa käynnistelyvaihe ennen kuin päästään varsinaiseen asiaan kiinni.

Loppupäivän vietinkin mediaviikon esiintyjien huomattavasti enemmän asian ytimeen menevien luentojen parissa. Eräs yliopiston opiskelijajärjestöistä on järkännyt tänne aika pätevän kokoelman mediahenkilöitä juttelemaan kaikesta mediaan liittyvästä. Tänään vuorossa olivat toimivan bisneksen luonut freelancevalokuvaaja Tommy Gan-ken Wan, freelancetoimittaja ja -kouluttaja Francis Shennan ja PR-henkilö John Morrison. Oon ihan innoissani, tulen varmaan aika lailla asumaan tuossa mediaviikon luentosalissa tämän viikon. Eikä se oikeastaan ole tekosyy vaan aivan loistava syy jättää muutama satunnainen luento välistä tällä viikolla.

Viikonloppuna olin poliittisesti aktiivinen ja kävin äänestämässä Edinburghissa suomalaisen kurssikaverini Terhin kanssa. Olin jo nähnyt kaupungin viime syksynä ja olimme kummatkin melko koomassa, joten jätimme turistikierrokset väliin. Rankan äänestyskokemuksen jälkeen oli tarkoitus mennä jäätelölle, mutta tämä olikin helpommin sanottu kuin tehty. Jäätelöpaikat olivat kiinni eikä missään kahvilassa myyty jäätelöä. Talvi ei vaan taida olla se kaikkein optimaalisin ajankohta jäätelölle skottien mielestä. Kyllä Helsingissä vedin ihan iloisesti pehmistä lumisaateessa joululomalla, nojoo. Siirryttyämme pois vanhasta kaupungista jonotimme puolisen tuntia mäkkärissä (siis sieltähän saa McFlurryn, jee!) vain kuullaksemme, että kyseisestä mäkkäristä on jäätelö päässyt loppumaan. Kuten vähän kaikki muukin. Eli ei tullut jäätelöä, kahvia sentään saatiin.

Tuokin talo kelpaisi mulle asumukseksi, kunhan ikkunoissa olisi kaksinkertaiset lasit. Edinburghissa on kivasti kaikkia tunneleita ja portaikkoja, varmaan kunto kohoaa hyvin kun siellä kantelee ostoskasseja...

Edinburghissa pääsi äänestämään Apex City Hotellin neuvotteluhuoneessa. Taustalla äänestyskoppi.

Sunnuntaina oli pakkasta, joten päivän rugbypeli peruttiin. Sen sijaan lähdin joukkueeni kanssa katsomaan Glasgow Warriorsin peliä. Eka kerta kun näin rugbypelin ihan oikealla stadionilla, jännää. Ei siis niin huono päivä ollenkaan, vaikka taidankin skipata neljän tunnin juomapelisession ensi kerralla. Ei sillä että olisin nauttinut sen takia mitenkään äärimmäisen suurta määrää alkoholia, mutta homma alkaa käydä vähän tylsäksi pidemmän päälle. Kivempi olisi tutustua ihmisiin nyt kun jo hallitsen joukkueen mysteeristen juomapelien mysteerisimmät kiemurat.

Back to business as usual

Erilaista huoneessa on ehkä se, että nyt seinällä roikkuu lukuisten julisteiden ja valokuvien lisäksi siskoltani saatu Aalto-yliopiston tuotantotalouden opiskelijoiden mieskalenteri ja helsinkiläisen Warriors-rugbyjoukkueen kalenteri, jossa alastomuutta on käytetty varsin taiteellisesti siinäkin. Missasin kuvaukset viime syksynä kun muutin tänne, enkä toisaalta tiedä olisinko sitten päässyt kropallani ja sotailmeelläni tähän nimenomaiseen kahdentoista hengen valiojoukkoon. Nyt on joka tapauksessa hyvä aloittaa uusi vuosi, mieli virkeänä ja kauniita kuvia katsellen.

Erilaista on myös se, että huoneessa on lämmin. Joulukuussa ulkona oli pakkasta, eikä tässä huonosti eristetyssä vanhassa rakennuksessa pärjännyt ilman pipoa ja haskoja, kahta villapaitaa ja peittoa. Nyt ulkona on kymmenisen astetta ja sisälläkin tarkenee hyvin. Suomesta tuotu untuvamakuupussi on siis tässä mielessä turha, mutta eiköhän sille muuta käyttöä, kun on vaikka yövieraita. Kämpässä on nyt kaksi uutta amerikkalaista tyttöä, sillä viime syksyn vaihtarit ovat lähteneet kotio. Kummatkin vaikuttavat tosi mukavilta, vaikka en heitä kovin hyvin vielä tunnekaan.

Muuten kaikki onkin jo tuttua. En muuttanut mitään kursseja, eli lukujärjestyksessä on edelleen Politics, Public Policy ja Central and East European Studies. Etenkin Itä-Eurooppan tutkimukseen olen erittäin tyytyväinen, sillä luennot ovat olleet paljon sujuvampia ja monipuolisemmin rakennettuja kuin syksyllä ja aihekin on lähempänä mun sydäntä. Syksyn kurssi käsitteli muun muassa Stalinia ja Neuvostoliiton alkuvuosia, nyt olemme pääsemässä myöhempään kommunismiin ja sen romahtamiseen. Politiikassa perehdytään Saksaan, Venäjään ja Kiinaan poliittisina järjestelminä. Public Policyn luennot alkavat vasta ensi viikolla. Aikataulussa on muutenkin aika paljon väljää, kun pienryhmät eivät ole vielä alkaneet. Ihan hyvä paketti tästä on kuitenkin tulossa. Ja kai se on aina niin, että opiskelusta tulee mielenkiintoisempaa siinä vaiheessa kun päästään ihan alkulätinöitä pidemmälle.

Lauantaina olen menossa suomalaisen kurssikaverin kanssa äänestämään Edinburghiin. Sinne pääsee Glasgow'sta alle parissa tunnissa bussilla. Olen käynyt siellä vain kerran aiemmin, joten siellä saa varmasti mukavasti vietettyä päivän. Jos sää on kaunis, voisi vaikka kiivetä sille vuorelle Holyrood Parkin ja Skotlannin parlamentin lähellä. Glasgow'ssa on koko tämän viikon ollut varsin kummallinen sää, sillä täällä ei ole satanut kertaakaan. Toivotaan, että se on hyvä enne.

Tässä vielä linkki tohon Warriorsin kalenteriin, ihan rehellisenä mainontana: http://wrc-calendar.com/
Lisäksi aion vielä ilmoittaa äänestäväni presidentinvaaleissa Haavistoa, saattaisi olla harkitsemisen arvoinen vaihtoehto sinullekin: http://www.facebook.com/home.php#!/haavisto2012