Lontoo! 8 h yöbussilla ei ole matka eikä mikään.



Täälläkin mä kävin.

Muutama kuukausi sitten tajusin, että briteissä asuu muttama kaveri, joita en ole nähnyt ihan liian pitkään aikaan. Mutta ei toki missään ihan lähellä, vaan Lontoossa. Kyselin täällä opiskelijapiireissä, mikä olisi halvin tapa päästä tuon etelän metropolin ihmeitä katselemaan. Bussilla pääsee huomattavasti halvemmalla kuin junalla. Yön yli matkustaessa maksoin kuljetuksesta alle 40 puntaa kahteen suuntaan, pari viikkoa aikaisemmin buukattuna olisin päässyt 25 punnalla sinne ja takaisin. Matka-aika venyi kahdeksasta tunnista pari tuntia pidemmäksi menomatkalla, kun bussi hajosi kesken reissun. Sain kuitenkin nukuttua kohtalaisen hyvin siellä, eli hinta-laatusuhde oli kohdallaan ainakin mulla.

Pääsin käymään sekä Etelä- että Pohjois-Lontoossa ja näiden alueiden välillä onkin selvä ero. Etelästä löytyy melko hienoa omakotitaloaluetta ja mahtavia puistoja, pohjoinen taas on trendikkäämpi ja varmaan myös etnisempi: Helsingin Kallio meets India. Rahaa meni reissussa ihan kivasti, ja sehän vasta kalliiksi tulisi, jos sinne muuttaisi asumaan. Glasgow on budjetin kannalta paljon helpompi valinta -ei pelkästään ilmaisten lukukausimaksujen vaan myös vuokran ja muiden elinkustannusten kannalta.

Hauskaa sinänsä että kävin nyt tänne muuttoni jälkeen ensimmäistä kertaa Englannissa. Koko muulta maailmalta tämän saarivaltion eri osat menevät usein sekasin, mikä on oikeastaan ihan ymmärrettävää -Englantihan on etenkin väestöltään huomattavasti isompi ja näkyvämpi kuin esimerkiksi Skotlanti. Glasgow'ssa ei kuitenkaan kannata erehtyä luulemaan ketään skottia englantilaiseksi. Pari puoliksi englantilaista ja skottilaista opiskelukaveria täällä aika usein painottavat, että he ovat nimenomaan skotteja. Ye English bastards! Ei me niiden kavereita haluta olla. 

Englantilainen pubi ja random suihkulähde.

Piccadilly cirkus ja Empire Cinema. Täällä ne kaikki tähdet kävelee kun julkaistaan uusia leffoja.



Reissu sinänsä oli hyvä yhdistelmä kavereiden moikkaamista ja turistin leikkimistä. Otin paljon kuvia, kuten asiaan kuuluu. Söin hyvin ja näin kaikki olennaiset nähtävyydet. Nyt kun olen palannut takaisen yliopiston arkeen, luennolle raahautuminen tuntuu huomattavasti vaikeammalta kuin ennen reissua. Kävin tänään salilla ja koska rakastamani Strech to Harmony -ryhmävenyttelytunti peruttiin jonkun lajienesittelytapahtuman takia, jouduin ihan oikeasti kohottamaan sykettä juoksumatolla. Taisin taas vetää vähän överit sillä, tuskin treenin jälkeen kuuluu pyörryttää ja vähän oksettaa... Nyt olo on taas ihan hyvä eikä siinä muuten mitään, en vaan tykkää noista teknisistä salilaitteista, joilla on pakko juosta vielä se 48 s vauhtia 9 km/h polttaen x määrän kaloreita x vastuksella, koska on niin päättänyt syöttäessään kaikki arvot laitteeseen puoli tuntia sitten. Paljon kivempi on vedellä joen rantaa, juosta matkalla pari mäkeä, pari spurttia ja tehdä vaikka muutaman loikkasarjan. En vaan valitettavasti voi lähteä vakkarilenkilleni pimeän aikaan, kun reitillä ei ole kunnon valaistusta ja osa puistoista laittaa portit lukkoon kuudelta.    

 

Erään baarin henkilökunta veti jonkun juhlan kunniaksi tällaiset vetimet päälle. En tiedä olisiko minun pitänyt loukkaantua, kun kumminkin olen niin kovin skottilaistunut... 

Baariseurue.

Kivaa Lontoossa oli myös se että etelän asuinalueilla ja keskustassa pystyin liikkumaan ihan huoletta yöllä. Kävelykadut oli kunnolla valaistuja ja ympärillä oli koko ajan sen verran porukkaa ja avonaisia kahviloita, ettei itseään tuntenut yhtään oudoksi. Mulla oli eräänä yönä vähän tekemisen puutetta kun kaikki Lontoon kaverini olivat duunissa, joten kiertelin ympäri kaupunkia ottamassa kuvia eri kohteista eri pituisilla valoitusajoilla. Jossain vaiheessa tajusin, että olin kierrellyt jo hyvän aikaa eikä mulla ollut oikeastaan hajuakaan, mistä suunnasta olin tullut. Eihän mulla mitään hätää ollut sinänsä, kunhan olisin kysynyt ensimmäiseltä vastaantulijalta neuvoa. Ajattelin kuitenkin että saisin koko hommasta hauskan valokuva-arvoitusleikin, jos selaisin ottamiani kuvia kamerasta ja etsisin aina seuraavan kohteen. Loistava metodi, noin puolentoista tunnin päästä olin löytänyt takaisin lähtöpisteeseen. Alla oleva otos on siis siltä reissulta. 

 


Lontoon sivukadut by night.

Kuten sanotaan, reissuun on aina kiva lähteä mutta kotiin palaaminen se vasta on kivaa. Kuin mahtavaa on saapua takaisin Glasun opiskelijakämppään ja tuntea olevansa kotona? Tosin tunnen itseni kotoisaksi jo aika monessa paikkaa, että en ole ihan varma missä järjestyksessä mikäkin mesta on, mutta kumminkin. Meille on nyt muodostunut hyvä kuuden hengen porukka, jonka voimin lähdemme metsästämään kämppää (tai taloa :D) ensi vuodeksi. Pitäkää kaikki peukut pystyssä, että me löydetään jotain kivaa... Jos vaikka kämpässä olisi ne kaksinkertaiset ikkunat arvoistaisin kovasti, mutta saa nähdä toteutuuko tällainen haave.