Sumuinen syyssää Dollarissa

Vihdoin ilmaa ja tilaa ympärillä! Kävellään tien viertä Sterlingin keskustaan.

Muutaman kämppiksen kanssa olimme jo pidempään suunnitelleet, että lähdetään käymään Ailsan kotona Dollarissa, tunnin junamatkan päässä Glasgowsta. Halusin päästä vähäksi aikaa ulos kaupungista, nähdä tähdet ja hengittää raikkaampaa ilmaa. Meitä piti lähteä isompi porukka, mutta koska loppukokeet ovat lähes yhtä ovella kuin joulu, kaksi jättäytyi porukasta ja meitä lähti loppujenlopuksi vain Hannah, Ailsa ja minä. Se ei tosin yhtään haitannut, kuten ei sekään, ettei me varsinaisesti tehty mitään ihmeellistä. Nukuttiin pitkään, katottiin kolme leffaa ja käytiin kävelyllä.

Ailsan kotikylä/kaupunki on siis nimeltään Dollar, ja naapurikaupunki on nimeltään Sterling, ihan niin kuin Pound Sterling. Tästä saa varmaankin pientä paikallista huumorin kukkasta kukkimaan. Lähellä sijaitseva yliopistokaupunki oon nimeltään Stirling, mikä puolestaan aiheuttaa yleistä hämmennystä. Viikonloppu oli joka tapauksessa hirmu mukava ja myös tuloksellinen, sillä löysin Sterlingin Outlet-keskittymästä talvikengät, muutaman joululahjan ja parit korvikset. Lisää näitä!

Sumuista, märkää, vuoret taustalla. Tästä kuulemma alkaa Highlands eli Skotlannin ehkä kuuluisammat ja kauneimmat maisemat. Täytyy päästä käymään pohjoisemmassa jossain vaiheessa.

Perusoja, mutta kaunis sellainen.

Olisi varmaan pitänyt omia tuollainen auto tai ainakin sen sisältö... Skotlantilaista käsintehtyä fudgea ja muuta ihanaa. Nam!

Kohta on joulu... Hannah ja Ailsa outletkylään rakennetussa joulumaailmassa.

Sunnuntaina päivä oli kauniin aurinkoinen -mikä outo sää -ja punatulkkukin näyttäytyi.

Viikonlopuksi kotiin

Amsterdamissa oli sumua. Lento viikonlopuksi Suomeen reittiä Glasgow-Amsterdam-Helsinki kuulosti helpolta, mutta eipä ollut. Perjantaina Amsterdamin kenttä oli melko kaoottisessa tilassa huonon näkyvyyden takia. Odottelimme 45 minuuttia lähtölupaa Glasgowsta, minkä jälkeen lensimme ympyrää perillä Amsterdamin yläpuolella sen verran pitkään, että myöhästyin jatkolennolta ja saavuin Helsinkiin nelisen tuntia myöhemmin kuin piti.

Kumma kyllä sumu ei hälvennyt viikonlopun aikana ja mun paluulento peruttiin. Pääsin lähtemään päivää myöhemmin Pariisin kautta. Melkein meni putkeen, mutta matkan varrelle jäi matkalaukku, pitkään himoitut Koskenlaskija-juustot ja Helsingin Tax freesta ostetut Koskenkorva-pullot. Ärsyttää, ettei myyjä Helsingin lentokentällä tajunnut pakata mun ostoksia sinetöityyn lentokenttäpakettiin niin kuin kai kuuluu, enkä edes tiennyt, että joudun uuteen turvatarkastukseen Pariisissa. Ja tottakai Koskenlaskija on nestettä.

Juttelin Pariisin-Glasgown koneessa tyypin kanssa, joka oli tullut junalla Amsterdamista Pariisiin ja joutunut nukkumaan yön kentällä. Eli ehkä mun reissu meni sittenkin melko putkeen. Sitäpaitsi musta oli loppujenlopuksi vaan hauaskaa olla reissussa. Oikeasti, mitä pienistä.

Musta on ehkä hyvä tietää se, että lentokoneet ja lentäminen ovat mielestäni melko turhia asioita. En ole ikinä fanittanut lentokonenäköaloja tai pitänyt lentämistä sen kummempana kuin kävelemistä tai autolla ajamista. Matkustustapa muiden lomassa. Mutta kun istuin aamulennolla Glasgowsta Pariisin en voinut itselleni mitään: mun oli pakko kaivaa kamera laukusta ja liimaantua ikkunaan. Mahtavin auringinnousu ikinä! Luin matkalla myös viisi eri lehteä. Eihän sellaiseen ole koskaan aikaa, mutta nyt oli.

Aurinko nousee viikonloppureissun ensimmäisellä lennolla.

Kun saavuin Suomeen perjantaina, musta tuntui siltä, että olen melko brittiläistynyt: ärrän palvelu tuntui jotenkin harvinaisen tökeröltä, ja baarissa ihmiset olivat ihan eri tavalla humalassa. Tätä fiilistä kesti ehkä päivän, sitten tunsin itseni taas suomalaiseksi. Menin kävelylle metsään ja yöllä kipakka seitsemän asteen pakkanen tuntui mukavan kotoisalta. Kun eilen illalla laskeuduin Glasgowhon ja taksikuski puhui englantia tutulla joskus vaikeasti ymmärrettävällä nuotilla, olo oli melkein sama kuin silloin, kun tulee pitkältä reissulta ja kuulee ensi kerran suomea. Tältä se kai tuntuu, kun matkustaa kotoa kotiin.

Olin kuulemma jotenkin erilainen, kun tulin tänne eilen. Suomessa musta tuntui, että mun aksenttiin on tullut brittiläisiä vivahteita, täällä taksikuski luuli jenkiksi. Tänään olin ahkera opiskelija: vietin kuusi tuntia luennoilla ja pienrymissä, mikä on noin kolme kertaa enemmän kuin keskivertopäivinä. Kävin nimittäin korvaamassa maanantaina missaamani pienryhmän ja kuuntelin myös kiinnostavaa (vapaaehtoista!) luentoa EU:n ja euron kriisistä. Sain ensimmäisen esseen takaisin, arvosana oli ok, mutta ensi kerralla tiedän kyllä, mitä teen paremmin.

Huomenna on peli St. Andrewsin yliopiston joukkuetta vastaan. Rugbya. St. Andrews on kuuluisa ainakin siitä, että prinssi William tutustui siellä Kateen. Sinne siis. kuninkaallisten joukkoon, pelaamaan melkein kuninkaallista urheilulajia. 

Haluun haluun haluun kaikkialle ja kaikkea...

Mistä syntyy tällainen äärimmäinen levottomuus? Olen ollut paikallani uudessa maassa nyt melkolailla kolme kuukautta. Haluaisin päästä Lontooseen... Ei ainoastaan siksi, että haluan Lontooseen, vaan myös siksi, että siellä on kolmekin tuttua, joita olisi mukava moikata. Nyt kun kerran olen tässä maassa. Eilen kun menin nukkumaan, ajattelin vuoroin oltermannia ja ruisleipää. Olen lähdössä käymään Suomessa ensi viikolla, nyt mulla on ainakin ostoslista valmiina.
Sain esseen kirjoitettua ja palautettua ajoissa. Musta siitä tuli ihan hyvä essee kaiken lisäksi. Voi tietty olla, että mulla on kaikki lähdeviittaukset täysin pielessä, koska en jotenkin jaksaisi merkata kaikille itsestäänselvyyksille lähdettä. Mutta kyllä mä sillä kurssista läpi pääsen, muu mulla ei olekaan tällä hetkellä tavoitteena.

Piilossa pahalta maailmalta ja ikävältä opiskelulta.

Viikonlopuksi ei ole mitään suunnitelmia nyt, kun Invernessen keikka peruuntui, eikä mulla ole peliä sunnuntaina. Ilmeisesti kaikki haluaa vain opiskella täällä. Kummia ihmisiä. Se, että politiikan luennot nauhoitetaan ja että ne voi katsoa jälkikäteen netistä, on sekä hirmu kätevää että äärimmäisen ikävää. Luennot on niin helppo skipata, kun tietää, että silloin ei menetä mitään... Tässä vaiheessa mulla on kolme politiikan luentoa rästissä rugbyn ja yleisen laiskuuden takia. Ehkä mulla on sittenkin viikonlopun ohjelma valmiiksi suunniteltuna. Vähän vaikea tosin motivoitua, kun olisin voinut käyttää viikonlopun reissaamiseen.

Keskiviikon playoffsit Dundeen yliopistoa vastaan koituivat tappioksi. Dundee teki kolme tryta ja me yhden ihan pelin viime minuuteilla. Peli oli aika tiukka kuitenkin, eli hyvä peli, eikä mua jaksa harmittaa. Joskus voitetaan, joskus ei. Henkilökohtaisesti pelasin mielestäni ehkä parhaan pelin täällä, joten tottakai sekin pitää fiiliksiä korkealla, vaikka me oltaisiinkin ehkä joukkueena pystytty parempaan.

Ikävää oli kuitenkin se, että kapteenilla on nyt polvi paketissa seuraavat kolme viikkoa ja eräällä toisella pelaajalla käsi. Joskus loukkaantumisia ei voi välttää, mutta tylsää jos pelaamisen joutuu lopettamaan siinä vaiheessa kun kroppa alkaa hajota. Rugbyn MM:ien aikaan kuuntelin täällä radiossa keskustelua siitä, kuinka rugbyssa ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota turvallisuuteen. Luokkaantumisia tulee kuitenkin missä tahansa urheilulajissa, urheilijahan ei tunnetusti tervettä päivää näe. Itse olen kuitenkin vielä melko ehjä paketti. Ja osittainhan kyse on myös lihaskunnosta. Ehkä teen vaan kiltisti niitä niskalihasliikkeitä salilla...

Nyt aion ryhdistäytyä, syödä ensin kunnolla ja sitten teho-opiskella. Loppukokeet alkavat joulukuussa. Silloin ei ole enää luentoja, joten voin varmaankin irrottaa pari päivää Lontoota varten, kunhan saan tehtyä vähän hommia alta pois. Näin. Ainakin sopii yrittää.

Halloween = kasvomaalia, panostusta ja hyvät bileet

Tänään oli tarkoitus viettää ilta politiikan esseen parissa, mutta tottakai meillä oli kämpillä kutkuttavan kihelmöivä juorurinki. Mitä nyt 18 hengen opiskelijasolussa saa pientä draamaa järkättyä... Mutta oikeasti mun essee on ihan hyvällä mallilla jo. Kirjoitan sen loppuun huomenna, todennäköisesti joudun pikemminkin karsimaan juttuja kuin vääntämään lauseita tyhjästä. Aihe on median vaikutus poliittiseen päätöksentekoon, mikä luonnollisesti kiinnostaa mua ihan melkoisen paljon. Eilen päässäni oli ihan liikaa ajatuksia, nyt alan saada niihin jo jotain järkeä.

Treeneissä pelattiin tänään ystävyysottelu Strathclydeä vastaan, joka on siis toinen yliopisto täällä Glasgowssa. Ja hei, juoksin tryykkarin kentän toisesta päästä asti. Eli tein maalin, enkä tee niitä kovin usein, joten tämä on syytä mainita. Keskiviikkona on luvassa karsintapeli Britannian liigaan, ja kukas muuta olisi vastassa kuin Dundeen yliopisto... Niiden joukkue oli kesällä Helsingissä ja siellä pelaava Saara on mulle tuttu maajoukkueringeistä. Viimeksi pelattiin samassa joukkueessa, Ruotsia vastaan. Tättärätää tästä tulee jännä ottelu.

Viime viikolla olin kahdesti Halloween-juhlissa. Maanantaina lähdettiin lähes koko asuntolaporukan kanssa juhlistamaan tätä pukeutumisen juhlaa, keskiviikkona pelin jälkeen rugbyjoukkueen kanssa. Ja kaikki panostaa pukeutumiseen, aina. Kasvomaaleja ja hiusvärejä lotrataan, ja hei oikeesti, kun kerta pukeudutaan niin sitten pukeudutaan.

Tässä ne on kaikki -minä ja mun kämppikset lähdössä Halloween-bileisiin maanantaina.

Mun asu oli Medusa. Kiitos huonekaverini spontaanin idean mulla oli päällä vähän jotain muuta, vaikka olisin tietysti voinut valita jonkun perinteisemmän asun. Mulla oli pitkä musta mekko, kobra ja vihertävän violetit käärmehiukset.

Keskiviikkona halusin tietysti tehdä saman asun, mutta paremmin. Olin melko varma, että olin pakannut käärmekuvioidet sukkikset mukaan tänne, mutta en tietenkään löytänyt niitä mistään. Kävin tsekkaamassa lähikaupat, mutta jostain syystä juuri käärmekuviota ei löytynyt mistään. En tietenkään voinut luovuttaa, ja nokkelana tyttönä päätin ostaa tussipaketin ja piirtää käärmekuviot itse sukkiksiin. Käärmekuvioisten sukkisten lisäksi sain myös käärmekuvioiset jalat muutamaksi päiväksi, ja kyllähän siinä meni hetki piirrellessä. Täysin vaivan arvoista.

Mun joukkuekavereita löytyi ainakin yksisarvinen, hämähäkki ja wc-harja. Kaikki on siis sallittua. Lapsenakin oli hauska pukeutua, joten miksi mikään olisi erilailla nyt?