Aberdeenin rugbykenttä ja lampaat moottoritien varrella nähty, check!

Sunnuntaiaamuna kiirehdin pää kolmantena jalkana rugbykamat olalla bussin lähtöpaikalle. Luvassa olisi kolmen tunnin ajomatka Aberdeeniin ja kohtalaisen kova peli tältä kaudelta jo ennestään tuttua vastustajaa vastaan. Viimeksi en pelannut, mutta me hävittiin aika reippaasti Quinesille. Nyt olisi näytön paikka.

Panikoin hieman, kun saavuin kohtaamispaikalla, eikä siellä ollutkaan ketään. Parin puhelun jälkeen selvisi kuitenkin, että olen tunnin etuajassa. Kellot siirrettiin talviaikaan. Joskus kannattaisi lukea sähköpostit ja seurata medioita. En olisi silloin aina ihan yhtä pihalla.

Oletin jotenkin, että kun puhe oli bussista ja matka olisi kuitenkin kohtalaisen pitkä, GUU:n pihalle kaartaisi ihan oikea tilausajobussi. Väärin luultu. Lähdimme matkaan samalla minibussilla, jolla kuljemme yhdessä myös treeneihin ja takaisin -yleensä noin kolme ja puoli ihmistä joutuu istumaan lattialla. Toisaalta tilausajot varmaan kasvattaisivat budjettia melkolailla, ja meininki on tietysti parempi, kun läheisyys lämmittää... Ja maisemat oli tosi kauniita, nyt pääsin näkemään niitä lampaita ja nummia.

Peli alkoi yllättävän tasaväkisenä. Quines on aika erilainen joukkue kuin meidän joukkue, pelaajat ovat vanhempia ja möys isokokoisempia, ja peli oletettavasti aika forwardipainoitteista. Loistava tilaisuus meidän bäkeille, siis... Tehtiin pelin avaustry ensimmäisen puoliajan lopussa. Se oli itseasiassa forwarditry, ja juhlimme tottakai jo plein voittoa siinä vaiheessa.

Toisin kävi. Peli loppui 7-17 meidän häviöksi, syynä suurimmaksi osin lukemattomat penaltyt. Pelissä jaettiin myös keltaisia kortteja kummallekin joukkueelle. Tuomari oli aika tarkka paitsiosäännöstä, mutta tietysti meidän pitäisi oppia pelaamaan niin kuin säännöissä sanotaan. Henkilökohtaisesti tuntuu siltä, että olisin voinut pelata paremminkin. Pystyin keskittymään paljon paremmin toisella puoliajalla, mikä sentään on positiivista. Ennen kotipelejä olen yleensä katsonut youtube-klippejä kotona, mutta nyt lähtö oli niin aikaisin, että en ehtinyt. Täytyy kehittää joku hyvä rutiini vieraspeleihin, etten ole ihan unessa kentällä.

Ekaa kertaa mietin, että onko nyt oikeasti ihan pakko mennä suihkuun pelin jälkeen. Pukuhuoneissa ei ollut lämmitystä, eikä meidän suihkuissa lämmintä vettä. Siinä vaiheessa, kun olin saanut pahimmat mudat pestyä iholta ja shamppoon hiuksiin, selvisi, että kotijoukkueen suihkuissa on lämmintä vettä. Tai ainakin niiden pukkarista tuli melkoisesti vesihöyryä käytävään. Meidän loppujoukkue kävi tietysti siellä suihkussa. No, aina ei voi voittaa, edes jälkipeleissä.

Perinteisten klubitalomenojen jälkeen jatkoimme kaupan kautta bussilla kotiin. Kahden litran siideripullo maksoi naurettavan vähän, joten totta kai se tarttui matkalle mukaan. Nyt olen käynyt myös muutamaan kertaan puskapissalla Aberdeenin-Glasgown välisen moottoritien varrella. Huoltoasemat ovat sympaattisia pieniä kioskeja, ABC-ilmiö ei tosiaan näy täällä ihan samanlaisena kuin suomalaisten valtateiden varrella. Ehkä on sanomattakin selvää, että Glasgowhon saavuttamme bussi kaarsi ensimmäiseksi Beer Barin eteen. 

Ja tänään onkin luvassa H a l l o w e e n -bileet. Mulla on asu suunniteltuna ja kaikki materiaalit hankittuna. Täällä ihmiset tosiaan rakastaa kaiken maailman juhlia, joihin saa pukeutua. Ja asut tehdään itse, harvemmin kukaan marssii naamiaiskauppaan ja ostaa mitään tylsää Shrek- tai prinsessapukua. Siksi tietysti myös, että valmiit asut tulisivat liian kalliiksi. Jossain vaiheessa kuulemma kehittyy tietynlainen silmä jatkuvaan potentiaalisten fancy dress-asusteiden hamstraamiseen. On sitten, mistä valita, kun seuraava suuri juhla on ovella.

Mun asuun kuuluu isot vihreät silmäripset (!!!), mutta muuta en paljastakaan vielä tässä vaiheessa...

Trippi Edinburghiin ja maukas voitto kotiin

Olipa hyvä, että kävin tsekkaamassa vastustajan mestat lauantaina. Sunnuntaina seurasi voitokas ottelu Edinburghin yliopiston rugbyjoukkuetta vastaan. 17-7, in your face! Edinburgh on kaunis kaupunki, mutta ah sitä hurraamista, kun meidän joukkue oli tällä kertaa parempi kuin niiden joukkue. Melkein kaikki meidän kämpiltä haki Edinburghin yliopistoon, mutta kukaan ei päässyt. Minäkin hain sinne, mutta päädyin tänne Glasgowhon. Enkä valita, täällä on hyvät fasiliteetit ja Britannian neljänneksi vanhin yliopisto.

Kaupungeissa on kuitenkin selvä ero. Edinburghin keskusta on kompakti ja täynnä turisteja. Siellä on parlamentti, ja kaupungin väestö on melkolailla ylempää keskiluokkaa, eli melko snobi. Yliopistossa on nykyään Britannian kalleimman lukukausimaksut. Glasgow on enemmän duunarikaupunki, ja keskusta on vähän hajanainen käsite. Shoppailukeskittymästä kävelee kahvila- ja ravintolakeskittymään eli tänne yliopistoalueelle noin 40 minuuttia. Testattu erään baari-illan jälkeen, kun taksijono oli noin kilometrin pituinen.

Edinburghiin pääsee helposti. Matkaa on bussilla tasan tunti ja 20 minuuttia, ja hintakin sopii hyvin opiskelijabudjettiin: £9.70 sinne ja takaisin. Vähän halvemmalla pääsee, jos liput ostaa verkossa. Silloin saa nääs opiskelija-alennuksen myös. Loistava päiväreissukohde. Liikuin suurimmaksi osaksi bulgarialaisen ja saksalaisen kämppikseni kanssa. Meitä oli kuitenkin useampi matkassa, ja illaksi oli sovittu treffit sushiravintolaan.

 Poseerataan linnan edustalla. Meiltä ei kuitenkaan saatu huijattua 17 punnan sisäänpääsymaksua, joten linnan sisäpuoli jäi näkemättä. Lippukassajono oli myös aika pitkä, tuskin juuri tämä linna olisi ollut odotuksen arvoinen.

Linnan eteen saapui autolastillinen kiltteihin pukeutuneita miehiä, pääteltiin, että he olivat menossa häihin tai vastaavaan juhlaan. Pyysimme päästä kuvaan näiden herrasmiesten kanssa, ja tottakai päästiin. Matka oli miehille pitkä linnan ovelle, sillä pari muutakin porukkaa innostui poseeraamaan heidän kanssaan.

Cvet ja itse William Wallace Braveheartista.

Linnalta jatkoimme matkaa kohti Skotlannin parlamenttia ja Holyroodin palatsia. Palatsi on kaunis, suuri ja ylevä, parlamenttirakennus on, miten sen nyt sanoisi, moderni ja monen mielestä melko ruma. Skotlannissa vallassa oleva kansallismielinen puolue SNP aikaa järjestää kansanäänestyksen itsenäisyydestä vaalikauden lopussa. Saa nähdä, ehkä tästä rakennuksesta tulee itsenäisen valtion ylevin auktoriteetti. Rakennuksen arkkitehtuurin mahdolliset puutteet jäävät kuitenkin idyllisten näkymien varjoon: parlamentin takapihalla korkeuksiin kohoaa mitä mahtavin harju. Päätimme, että ensi kerralla (tai viimeistään sitä seuraavalla) kiipeämme vuoren harjalle. 



Skotlannin parlamentti

Parlamentin takapiha





 Vilkkaampien katujen takaa löytyy kauniita pieniä puutarhoja. Äiti, otin tämän kuvan ihan vaan sua varten.

Ja jeee jee jee jeee voitto kotiin Edinburghin yliopistosta sunnuntaina. Vastuatajajoukkue oli hyvätasoinen ja meidän peli tähän mennessä ehdottomasti parasta. Parasta rugbyssa täällä on ehdottomasti se, että pelejä tulee niin paljon. Tästä koettelemuksesta tuli nimittäin loistava buusti treeneihin seuraavia pelejä varten. Matkalla mestariksi. Kantakapakoiden ja juomapeli-ilottelujen kautta kotiin lepäämään. Tänään olin hyvä opiskelija, heräsin aikaisin aamulla, avasin tietokoneen ja opiskelin. Tosi on.

Kirpparikadut kulman takana

Kauniin ilman sattuessa käytiin kahden kämppikseni kanssa etsimässä kitaraa kirpparilta, ja kitarahan löytyi. 15 puntaa, mutta kaipaa vähän korjaamista. En edes tiennyt, että tässä ihan vieressä on noin sympaattisia kujia -se siitä kaupunkituntemuksesta.

Hannah ja Cvet.

 

Ilmeisesti melko kallis ravintola, näytti olevan Suomen hinnat punnissa.





 Ei ollut turha reissu.



Sitten kotiin syömään ja juomaan maitoa.

Jumissa kampuksella, muttei enää pitkään

Essee palautettu. Paremmankin olisin voinut tehdä, mutta palautin sen sentään ajoissa. Joku viime viikolla valitti, että esseen palauttaminen ehkä jopa vaikeampaa ja turhauttavampaa kuin itse kirjoittaminen. Mulla meni tähän palautusprosessiin noin tunti. Ihan vaan siksi, että kirjaston tietokoneet ovat hitaita, ja yleensä vuoroa joutuu odottamaan. Tulostin paperini, kirjauduin ulos ja suuntasin printterin tykö -totta kai yksi sivu puuttui. Ei muuta kuin uudestaan jonottamaan konetta... Toivottavasti täytin kaikki tiedot oikein palautuskaavakkeisiin.

Olisihan se helppoa, jos esseen voisi palauttaa vaikka moodleen. Meidän osastolla ei kuitenkaan vielä olla niin kehittyneitä, vaan kaikissa mun aineissa suositaan perinteistä postilaatikko-systeemiä. Toisaalta postilaatikossa ei ainakaan yleensä ole teknisiä ongelmia, joten mikä ettei. Tänä vuonna uutena käyttöön otettu intranetti on nimittäin aika toimimaton systeemi, tai ainakin siitä valitetaan koko ajan.

Tänään on taas hirmu kaunis sää, syksyisen kylmä, mutta aurinko paistaa. Katselin täällä eilen esseen pakertamisen lomassa ikkunasta kadulla kulkevia ihmisiä, selailin Glasgown nähtävyyksiä wikitravelissa ja leikin Google mapsilla. Olen ollut täällä ihan liian pitkään näkemättä kauheasti mitään tästä maasta tai edes tästä kaupungista. Toisaalta asun aikalailla Glasgown sydämessä, sillä täällä yliopiston ympärillä on suurin osa ravintoloista, kahviloista ja yöelämästä. Keskustaan on 10 minuutin metromatka, mutta siellä on päivisin hirveä ruuhka, joten siellä ei oikein ole kauhean mukava olla. Tarvitsen ilmaa!

Jep, kyllä mulla on vähän ikävä Espoota ja metsässä kumpuilevia pehmeitä lenkkipolkuja. Mun polvet ei nimittäin tykkää asvaltista, eikä täältä löydy kauheasti mitään muuta alustaa. Puistot on ihan kauniita, mutta melko pieniä, ja niissäkin joutuu juoksemaan asvaltilla. Sitäpaitsi niihin ei kannata mennä pimeän jälkeen, ellei halua tulla raiskatuksi tai seivästetyksi, näin mulle kerrottiin. En kauheasti halua kumpaakaan, joten juoksen sitten iltaisin vilkkaammilla kaduilla. Tämä on kuitenkin Wets End, joten ihmisten ilmoilla ja etenkin ihmisten aikoihin täällä on ihan turvallista. Eli sanottakoon vielä, en tee täällä mitään tyhmää, ja kysyn paikalisilta, minne kannattaa mennä ja minne ei.

Pari ihan hauskaa glasgowlaista erikoisuutta: iltaisin ympäriinsä ajelevat jäätelöautot myyvät huumeita. Tai siis huumeautot myyvät peitebisneksenä jäätelöä, kummin päin sen nyt ottaa. Tämä on ilmeisesti yleisesti tiedossa oleva fakta, mutta pikkurikolliset eivät kai kiinnosta poliisia niin paljoa. Glaswegian kiss on tilanne, jossa uhria otetaan rinnuksista kiinni ja lyödään päällä kasvoihin. Glaswegian smile on Batmanistakin tuttu Jokerin hymy, eli suupielet viilletään auki hymyn jatkeeksi. Nam. Paikallinen huumori on omaa luokkaansa ;)


Lauantaina on tarkoitus lähteä käymään Edinburghissa. Sinne pääsee helposti bussilla alle parissa tunnissa, eikä matka opiskelijahinnoilla maksakaan kuin 4 puntaa suuntaansa. Ihanaa! Odotan innolla sitä, että pääsen vähän matkailemaan... Ja perjantaina lähden ehkä yhden kämppikseni kanssa junalla vähän ulos kaupungista ja kävelylle, tai ainakin niin puhuttiin eilen. Ja sama henkilö myös kutsui mut kotiinsa, niillä on kolme heppaa jossain idyllisessä skotlantilaisessa maaseutuympäristössä. Ollaan varmaan lähdössä jossain vaiheessa isommalla porukalla viikonlopuksi Invernesseen. Kätevää, kun porukka on kotoisin vähän mistä sattuu. Haluaisin vaan lähteä kaikkialle tältä istumalta. Plääh, piti tehdä jotain opiskeluhommiakin täällä...

Totta kai tuhoon tuomittu reading week

Aivot eivät oikein enää toimi. Tänään olen ollut suhteellisen tehokas, mutta viikon tavoite eli esseen saaminen hyvään malliin ennen viikonloppua alkaa näyttää tuhoon tuomitulta yritykseltä. Palautuspäivämäärä on ensi keskiviikkona. Siksi tällä viikolla ei ole ollut yhtään public policy-luentoa tai pienryhmää. No, maanantaina en tietenkään voinut aloittaa, koska aamulla piti palautua viikonlopusta, ja loppupäivä kului muiden aineiden pienryhmien ja lukemistojen parissa. Tiistaina skippasin tylsän luennon ja kävin sen sijaan kirjastossa lainaamassa muutaman kirjan taustatöitä varten. Keskiviikoaamun paloharjoitus tavallaan pelasti päivän, vaikka aamukahdeksalta-ulos-sateeseen-tempaus ei kuulostanut kaikista miellyttävimmältä aamutoimitukselta. Väärin luultu. Kello 11 aamupäivällä olin nimittäin jo keittämässä tortellineja lounaaksi, ja sitä ennen olin käynyt kaupassa, syönyt aamupalaa kahvilassa ja opiskellut tunnin. Muuten olisin varmaan ollut taistelemassa itseni kanssa, että joko nyt olisi pakko nousta sängystä. Se siitä omatoimisesta opiskelusta.

Olen päässyt alkuun, ja koska alku on aina vaikein, mulla ei pitäisi olla syytä huoleen. Sitäpaitsi aihe on mielenkiintoinen: sodan vaikutukset Britannian hyvinvointiyhteiskunnan kehittymiseen. Mutta kun aikaa on niin vähän, ja luettavaa niin paljon! Esseen lisäksi viikonlopun aikana mun pitäisi

• lukea politiikan luentojen tausta-aineistot lähes koko viikon ajalta
• lukea Central and East European studiesin tausta-aineistot koko viikon ajalta
• tsekata skippaamani tylsän luennon slidet
• katsoa pelin takia missaamani politiikan luennon videonauha 

Mutta hei, hyvinhän toi sujuu. En ajatellut turhaan stressata näistä, koska olen saanut hommat hoidettua suhteellisen hyvin aiemminkin. Ja keskiviikkona kannatti pelata rugbya! Voitimme pelin 122-0. Mun henkilökohtaisessa kehityksessä rugbynpelaajana seuraava askel taitaa olla se, että opin skoraamaan tryn. Syötin pallon pois, vaikka mulla oli tryviivalle matkaa noin kymmenen metriä, eikä ketään puolustamassa. Ajattelin, että joukkuekaverillani on paremmat mahdollisuudet painaa pallo maahan aivan maalitolppien vieressä. Mitä lähempänä maalitolppia try tehdään, sitä helpompi pallo on potkia maalitolppien yli tryn jälkeen. Joukkuekaveri ei kuitenkaan saanut mun syöttöäni kiinni, joten turhaan taktikoitu.

En ole vielä ehtinyt käymään yliopiston salin saunassa. Tai ehkä olisin ehtinytkin, mutta en ole ehtinyt ostaa bikineitä. Saunaan ei nimittäin saa mennä alasti. Ja tämä selviää kuulemma myös saunan ulkopuolella olevasta kieltomerkistä. Aika herkullista, kun miettii, että Suomessa uimahallissa kielto on tasan päinvastainen :) Meillä on joukkueen kanssa yhteiset pukuhuoneet ja suihkut, ja porukat käy siellä vaihtelevasti joko alusvaatteet päällä, yläosattomissa tai alasti. Käsittämätöntä. Tietysti, jos on taitava vaihtamaan märät alusvaatteet kuiviin pyyhkeen alla, kukaan ei välttämättä näe sua alasti. Ekalla kerralla oli kuitenkin vähän vaikea pitää pokerinaama...

Viikonloppuna on luvassa lisää rugbya. Sunnuntaina on peli Quinesia vastaan, ja lauantaina on alueelliset treenit, joihin ilmeisesti kuka tahansa voi osallistua, täytyy katsoa, riittääkö mulla aika. Ja TIETYSTI lauantaina on rugbyn MM-kilpailujen semifinaali Wales vastaan Ranska ja sunnuntaina Australia-Uusi Seelanti. Näitä pelejä en voi missata.

Ehkä pystyn jossain vaiheessa kehittämään jonkun järkevän priosointijärjestelmän, jossa rugby ja yliopisto-opiskelu kulkevat käsi kädessä harmonisessa yhteisymmärryksessä. Saapi nähdä. Nyt lähden kuitenkin Tescoon ruokaostoksille, sen jälkeen avaan punaviinipullon. Kymmenen aikoihin sitten Glasgow University Unionille tanssimaan niiden samojen klubihittien tahtiin, jotka kuullaan joka ilta klubista riippumatta. Oikeastaan en edes kauheasti pidä GUU:sta, koska se on lähtökohtaisesti aina liian täynnä ja siellä on aina liian kuumaa ja hikistä, mutta seura korvaa ympäristön puutteet.

Jäinkö katujyrän alle?

No en. Sunnuntaisin yleensä pelataan rugbya, ja tällä kertaa pääsin kentälle avauskokoonpanossa ja pelasin koko pelin. Ei ihan hyvin mennyt meidän joukkueella, hävittiin arviolta 40-0. Vastustajalla oli äärettömän nopea ja ärsyttävä wingi eli laitapelaaja, muiden loistavien pelaajien lisäksi. Oltiin monta monta kertaa ihan maaliviivassa kiinni, ja sen ylikin, mutta ei kuitenkaan saatu pisteitä. Todella turhauttavaa. Mullakin oli kerran pallo kädessä ja pallo maaliviivan yli, mutta en saanut painettua sitä maahan. Sehän on yksi näistä rugbyn hienoista puolista. Pallosta saa tosissaan taitella loppuun asti. Pisteitä saa vasta, kun pallo koskettaa maata, eikä välissä ole vastustajan kättä tai päätä tai muuta ruumiinosaa.

Juttelin kotimatkalla meidän fullbäkin kanssa, joka ei ollut koskenut palloon kuin kerran 80 peliminuutin aikana. Melko turhauttavaa sekin. Tästä voidaan tietysti tehdä sellainen johtopäätös, että pallo oli ei oikein liikkunut linjassa. Muutamia asioita, mitä voidaan siis parantaa ensi peliin, joka muuten on keskiviikkona. Mikä on muuten melko mahtavaa. Eikä voitto edes kiinnosta mua niin paljoa, ihanaa päästä pelaamaan hyvää vastustajaa vastaan. Silloin vasta tuntee voittaneensa, kun vastustaja jyrää yli, mutta fokus pysyy pelissä.

Matsin jälkeen jatkoimme Wetherspoon-baariin syömään macaroni&cheeseä ja ranskalaisia. Joimme muutaman oluen ja jatkoimme kotio. Jos tämän jälkeen ei väsytä, niin sitten ei koskaan.

Pari kuppia kahvia tosin tekee ihmeitä. Erään kämppiksen äiti ja sisko ovat olleet täällä viikonlopun yli käymässä. Sisko on nukkunut vuoroin hotellissa vuoroin täällä. Virallisesti kahden hengen huoneissa ei saa olla yövieraita, mutta meidän senior resident sanoi, että yövieraat ovat hänen mielestään ookoo niin kauan kuin hän ei tiedä, tai kukaan ei tiedä, että hän tietää. Kämppis kokkasi siis äitinsä ja siskonsa kanssa meille pasta-aterian, ja söimme yhdessä keittiössä. Olen todella iloinen siitä, että me tunnetaan täällä tosiemme ja oikeasti tehdään asioita yhdessä. Kuulemma ylemmässä kerroksessa tässä samassa talossa asukkaat eivät välttämättä edes tiedä, ketkä oikeasti asuvat siellä, ja ketkä ovat vain käymässä. Meillä on suunnitteilla koko 18 hengen porukan yhteinen illallinen, jota varten jokainen kokkaa jotain omalle kotimaalleen tyypillistä ruokaa. En tosin tiedä, miten homma käytännössä toimii, ja minne me esimerkiksi mahdutaan kaikki syömään yhtäaikaa. Mutta idea on mun mielestä loistava, koska ruokaa tulee olemaan tooodella paljon :D

Ajattelin vielä yrittää lukea muutaman tekstin huomisia pienryhmiä varten. Niihin on vähän turha mennä, jos ei ole lukenut matskuja, mutta niissä on myös läsnäolopakko. Itseasiassa 10 prosenttia kurssiarvosanasta määräytyy sen mukaan, miten osallistut pienryhmissä. Yleensä musta on tuntunut siltä, että kaikki muut ovat olleet paremmin valimistautuneita kuin minä, mikä on vähän noloa. Tähän mennessä olen voinut syyttää My Campus -intranettiä, koska kaikki valittavat siitä koko ajan. Systeemi on otettu käyttöön tänä vuonna, ja käytännössä kaikki vihaavat sitä, koska siinä on niin paljon virheitä. Nyt mun kuitenkin pitäisi jo tietää, miten sitä käytetään, joten olisi ehkä parempi ihen rehellisesti lukea ne tekstit.  

Saa nähdä, kuinka hyvin pääsen ylös sängystä huomenaamulla. Saattaapi olla, että maitohapot ja mustelmat vielä tuntuvat lihaksissa. Onneksi ne yleensä katoavat treeneissä (siis ne maitohapot) tai viimeistään seuraavassa pelissä.

Arki saapui opiskelijakämppään

Vihdoin alkaa tuntua siltä, että asiat, aikataulut ja roolit alkaa asettua paikoilleen. Meillä on kämpässä vähän ryhmittynyt porukka niihin, jotka haluavat käyttää kaikki rahansa Queen Margaret Unionin shotteihin, energiajuomamikseihin ja Jack Daniels and coke-yhdistelmiin, ja niihin, jotka arvostavat rauhallisia elokuvailtoja ja hengailua. Meillä on kämpässä kaksi keittiötä. Toinen niistä on profiloitunut aloittelukeittiöksi, toisessa leivotaan ja tehdään kunnon ruokaa. Systeemi toimii oikein hyvin, kun seuran ja illan ohjelman voi valita fiiliksen mukaan.

Huono ruoka oli oikeastaan melko turha pelko tänne tullessa, mutta tottakai sitä mietti, kun kyseessä on Britannia. Okei, nyt on alkanut tehdä mieli ruisleipää, mutta kyllä täällä on paljon hirveen hyviä safkoja. Juustot. Cookies. Brownies. Ja ranskalaiset. Niistä tulee todella hyviä, kun ne kypsentää itse uunissa. Ehkä siksi, että täällä on tajuttu lisätä pakasteranskalaisiin rasvaa. Ja potato waffles on parasta, mitä perunan ja rasvan sekoittamisella voi saada aikaan. Ne on käytännössä vohvelin muotoisia ranskalaisia, eli äärimmäisen käteviä. Jos ei jaksa lämmittää uunia, niistä tulee todella hyviä myös leivänpaahtimessa. Olen myös alkanut tykätä paikallisista kasvismakkaroista, uskokaa tai älkää.

Tältä näyttää viikko-ohjelma: mulla on nyt rugbytreenit ma to, tankotanssitreenit ti, tiistaisin myös Quids eli punnan juomat Queen Margaret eli QM unionilla. Perjantaisin Cheesy pop, eli loistavat bileet QM:llä. Muinakin iltoina voi tietysti lähteä baariin, mutta silloin paikan voi valita vapaammin. Viikonloppuisin ja keskiviikkoisin alkaa olla pelejä ensi viikosta lähtien. Toimii. Vielä kun pääsisi siihen opiskelurutiiniin, että oikeasti myös opiskelisin. Mulla on melkoisesti luettavaa vielä viikonlopun (lue: tämän yön ja huomisillan aikana) aikana. Saa nähdä, kuinka pitkälle pääsen.