Aberdeenin rugbykenttä ja lampaat moottoritien varrella nähty, check!

Sunnuntaiaamuna kiirehdin pää kolmantena jalkana rugbykamat olalla bussin lähtöpaikalle. Luvassa olisi kolmen tunnin ajomatka Aberdeeniin ja kohtalaisen kova peli tältä kaudelta jo ennestään tuttua vastustajaa vastaan. Viimeksi en pelannut, mutta me hävittiin aika reippaasti Quinesille. Nyt olisi näytön paikka.

Panikoin hieman, kun saavuin kohtaamispaikalla, eikä siellä ollutkaan ketään. Parin puhelun jälkeen selvisi kuitenkin, että olen tunnin etuajassa. Kellot siirrettiin talviaikaan. Joskus kannattaisi lukea sähköpostit ja seurata medioita. En olisi silloin aina ihan yhtä pihalla.

Oletin jotenkin, että kun puhe oli bussista ja matka olisi kuitenkin kohtalaisen pitkä, GUU:n pihalle kaartaisi ihan oikea tilausajobussi. Väärin luultu. Lähdimme matkaan samalla minibussilla, jolla kuljemme yhdessä myös treeneihin ja takaisin -yleensä noin kolme ja puoli ihmistä joutuu istumaan lattialla. Toisaalta tilausajot varmaan kasvattaisivat budjettia melkolailla, ja meininki on tietysti parempi, kun läheisyys lämmittää... Ja maisemat oli tosi kauniita, nyt pääsin näkemään niitä lampaita ja nummia.

Peli alkoi yllättävän tasaväkisenä. Quines on aika erilainen joukkue kuin meidän joukkue, pelaajat ovat vanhempia ja möys isokokoisempia, ja peli oletettavasti aika forwardipainoitteista. Loistava tilaisuus meidän bäkeille, siis... Tehtiin pelin avaustry ensimmäisen puoliajan lopussa. Se oli itseasiassa forwarditry, ja juhlimme tottakai jo plein voittoa siinä vaiheessa.

Toisin kävi. Peli loppui 7-17 meidän häviöksi, syynä suurimmaksi osin lukemattomat penaltyt. Pelissä jaettiin myös keltaisia kortteja kummallekin joukkueelle. Tuomari oli aika tarkka paitsiosäännöstä, mutta tietysti meidän pitäisi oppia pelaamaan niin kuin säännöissä sanotaan. Henkilökohtaisesti tuntuu siltä, että olisin voinut pelata paremminkin. Pystyin keskittymään paljon paremmin toisella puoliajalla, mikä sentään on positiivista. Ennen kotipelejä olen yleensä katsonut youtube-klippejä kotona, mutta nyt lähtö oli niin aikaisin, että en ehtinyt. Täytyy kehittää joku hyvä rutiini vieraspeleihin, etten ole ihan unessa kentällä.

Ekaa kertaa mietin, että onko nyt oikeasti ihan pakko mennä suihkuun pelin jälkeen. Pukuhuoneissa ei ollut lämmitystä, eikä meidän suihkuissa lämmintä vettä. Siinä vaiheessa, kun olin saanut pahimmat mudat pestyä iholta ja shamppoon hiuksiin, selvisi, että kotijoukkueen suihkuissa on lämmintä vettä. Tai ainakin niiden pukkarista tuli melkoisesti vesihöyryä käytävään. Meidän loppujoukkue kävi tietysti siellä suihkussa. No, aina ei voi voittaa, edes jälkipeleissä.

Perinteisten klubitalomenojen jälkeen jatkoimme kaupan kautta bussilla kotiin. Kahden litran siideripullo maksoi naurettavan vähän, joten totta kai se tarttui matkalle mukaan. Nyt olen käynyt myös muutamaan kertaan puskapissalla Aberdeenin-Glasgown välisen moottoritien varrella. Huoltoasemat ovat sympaattisia pieniä kioskeja, ABC-ilmiö ei tosiaan näy täällä ihan samanlaisena kuin suomalaisten valtateiden varrella. Ehkä on sanomattakin selvää, että Glasgowhon saavuttamme bussi kaarsi ensimmäiseksi Beer Barin eteen. 

Ja tänään onkin luvassa H a l l o w e e n -bileet. Mulla on asu suunniteltuna ja kaikki materiaalit hankittuna. Täällä ihmiset tosiaan rakastaa kaiken maailman juhlia, joihin saa pukeutua. Ja asut tehdään itse, harvemmin kukaan marssii naamiaiskauppaan ja ostaa mitään tylsää Shrek- tai prinsessapukua. Siksi tietysti myös, että valmiit asut tulisivat liian kalliiksi. Jossain vaiheessa kuulemma kehittyy tietynlainen silmä jatkuvaan potentiaalisten fancy dress-asusteiden hamstraamiseen. On sitten, mistä valita, kun seuraava suuri juhla on ovella.

Mun asuun kuuluu isot vihreät silmäripset (!!!), mutta muuta en paljastakaan vielä tässä vaiheessa...