Trippi Edinburghiin ja maukas voitto kotiin

Olipa hyvä, että kävin tsekkaamassa vastustajan mestat lauantaina. Sunnuntaina seurasi voitokas ottelu Edinburghin yliopiston rugbyjoukkuetta vastaan. 17-7, in your face! Edinburgh on kaunis kaupunki, mutta ah sitä hurraamista, kun meidän joukkue oli tällä kertaa parempi kuin niiden joukkue. Melkein kaikki meidän kämpiltä haki Edinburghin yliopistoon, mutta kukaan ei päässyt. Minäkin hain sinne, mutta päädyin tänne Glasgowhon. Enkä valita, täällä on hyvät fasiliteetit ja Britannian neljänneksi vanhin yliopisto.

Kaupungeissa on kuitenkin selvä ero. Edinburghin keskusta on kompakti ja täynnä turisteja. Siellä on parlamentti, ja kaupungin väestö on melkolailla ylempää keskiluokkaa, eli melko snobi. Yliopistossa on nykyään Britannian kalleimman lukukausimaksut. Glasgow on enemmän duunarikaupunki, ja keskusta on vähän hajanainen käsite. Shoppailukeskittymästä kävelee kahvila- ja ravintolakeskittymään eli tänne yliopistoalueelle noin 40 minuuttia. Testattu erään baari-illan jälkeen, kun taksijono oli noin kilometrin pituinen.

Edinburghiin pääsee helposti. Matkaa on bussilla tasan tunti ja 20 minuuttia, ja hintakin sopii hyvin opiskelijabudjettiin: £9.70 sinne ja takaisin. Vähän halvemmalla pääsee, jos liput ostaa verkossa. Silloin saa nääs opiskelija-alennuksen myös. Loistava päiväreissukohde. Liikuin suurimmaksi osaksi bulgarialaisen ja saksalaisen kämppikseni kanssa. Meitä oli kuitenkin useampi matkassa, ja illaksi oli sovittu treffit sushiravintolaan.

 Poseerataan linnan edustalla. Meiltä ei kuitenkaan saatu huijattua 17 punnan sisäänpääsymaksua, joten linnan sisäpuoli jäi näkemättä. Lippukassajono oli myös aika pitkä, tuskin juuri tämä linna olisi ollut odotuksen arvoinen.

Linnan eteen saapui autolastillinen kiltteihin pukeutuneita miehiä, pääteltiin, että he olivat menossa häihin tai vastaavaan juhlaan. Pyysimme päästä kuvaan näiden herrasmiesten kanssa, ja tottakai päästiin. Matka oli miehille pitkä linnan ovelle, sillä pari muutakin porukkaa innostui poseeraamaan heidän kanssaan.

Cvet ja itse William Wallace Braveheartista.

Linnalta jatkoimme matkaa kohti Skotlannin parlamenttia ja Holyroodin palatsia. Palatsi on kaunis, suuri ja ylevä, parlamenttirakennus on, miten sen nyt sanoisi, moderni ja monen mielestä melko ruma. Skotlannissa vallassa oleva kansallismielinen puolue SNP aikaa järjestää kansanäänestyksen itsenäisyydestä vaalikauden lopussa. Saa nähdä, ehkä tästä rakennuksesta tulee itsenäisen valtion ylevin auktoriteetti. Rakennuksen arkkitehtuurin mahdolliset puutteet jäävät kuitenkin idyllisten näkymien varjoon: parlamentin takapihalla korkeuksiin kohoaa mitä mahtavin harju. Päätimme, että ensi kerralla (tai viimeistään sitä seuraavalla) kiipeämme vuoren harjalle. 



Skotlannin parlamentti

Parlamentin takapiha





 Vilkkaampien katujen takaa löytyy kauniita pieniä puutarhoja. Äiti, otin tämän kuvan ihan vaan sua varten.

Ja jeee jee jee jeee voitto kotiin Edinburghin yliopistosta sunnuntaina. Vastuatajajoukkue oli hyvätasoinen ja meidän peli tähän mennessä ehdottomasti parasta. Parasta rugbyssa täällä on ehdottomasti se, että pelejä tulee niin paljon. Tästä koettelemuksesta tuli nimittäin loistava buusti treeneihin seuraavia pelejä varten. Matkalla mestariksi. Kantakapakoiden ja juomapeli-ilottelujen kautta kotiin lepäämään. Tänään olin hyvä opiskelija, heräsin aikaisin aamulla, avasin tietokoneen ja opiskelin. Tosi on.