No en. Sunnuntaisin yleensä pelataan rugbya, ja tällä kertaa pääsin kentälle avauskokoonpanossa ja pelasin koko pelin. Ei ihan hyvin mennyt meidän joukkueella, hävittiin arviolta 40-0. Vastustajalla oli äärettömän nopea ja ärsyttävä wingi eli laitapelaaja, muiden loistavien pelaajien lisäksi. Oltiin monta monta kertaa ihan maaliviivassa kiinni, ja sen ylikin, mutta ei kuitenkaan saatu pisteitä. Todella turhauttavaa. Mullakin oli kerran pallo kädessä ja pallo maaliviivan yli, mutta en saanut painettua sitä maahan. Sehän on yksi näistä rugbyn hienoista puolista. Pallosta saa tosissaan taitella loppuun asti. Pisteitä saa vasta, kun pallo koskettaa maata, eikä välissä ole vastustajan kättä tai päätä tai muuta ruumiinosaa.
Juttelin kotimatkalla meidän fullbäkin kanssa, joka ei ollut koskenut palloon kuin kerran 80 peliminuutin aikana. Melko turhauttavaa sekin. Tästä voidaan tietysti tehdä sellainen johtopäätös, että pallo oli ei oikein liikkunut linjassa. Muutamia asioita, mitä voidaan siis parantaa ensi peliin, joka muuten on keskiviikkona. Mikä on muuten melko mahtavaa. Eikä voitto edes kiinnosta mua niin paljoa, ihanaa päästä pelaamaan hyvää vastustajaa vastaan. Silloin vasta tuntee voittaneensa, kun vastustaja jyrää yli, mutta fokus pysyy pelissä.
Matsin jälkeen jatkoimme Wetherspoon-baariin syömään macaroni&cheeseä ja ranskalaisia. Joimme muutaman oluen ja jatkoimme kotio. Jos tämän jälkeen ei väsytä, niin sitten ei koskaan.
Pari kuppia kahvia tosin tekee ihmeitä. Erään kämppiksen äiti ja sisko ovat olleet täällä viikonlopun yli käymässä. Sisko on nukkunut vuoroin hotellissa vuoroin täällä. Virallisesti kahden hengen huoneissa ei saa olla yövieraita, mutta meidän senior resident sanoi, että yövieraat ovat hänen mielestään ookoo niin kauan kuin hän ei tiedä, tai kukaan ei tiedä, että hän tietää. Kämppis kokkasi siis äitinsä ja siskonsa kanssa meille pasta-aterian, ja söimme yhdessä keittiössä. Olen todella iloinen siitä, että me tunnetaan täällä tosiemme ja oikeasti tehdään asioita yhdessä. Kuulemma ylemmässä kerroksessa tässä samassa talossa asukkaat eivät välttämättä edes tiedä, ketkä oikeasti asuvat siellä, ja ketkä ovat vain käymässä. Meillä on suunnitteilla koko 18 hengen porukan yhteinen illallinen, jota varten jokainen kokkaa jotain omalle kotimaalleen tyypillistä ruokaa. En tosin tiedä, miten homma käytännössä toimii, ja minne me esimerkiksi mahdutaan kaikki syömään yhtäaikaa. Mutta idea on mun mielestä loistava, koska ruokaa tulee olemaan tooodella paljon :D
Ajattelin vielä yrittää lukea muutaman tekstin huomisia pienryhmiä varten. Niihin on vähän turha mennä, jos ei ole lukenut matskuja, mutta niissä on myös läsnäolopakko. Itseasiassa 10 prosenttia kurssiarvosanasta määräytyy sen mukaan, miten osallistut pienryhmissä. Yleensä musta on tuntunut siltä, että kaikki muut ovat olleet paremmin valimistautuneita kuin minä, mikä on vähän noloa. Tähän mennessä olen voinut syyttää My Campus -intranettiä, koska kaikki valittavat siitä koko ajan. Systeemi on otettu käyttöön tänä vuonna, ja käytännössä kaikki vihaavat sitä, koska siinä on niin paljon virheitä. Nyt mun kuitenkin pitäisi jo tietää, miten sitä käytetään, joten olisi ehkä parempi ihen rehellisesti lukea ne tekstit.
Saa nähdä, kuinka hyvin pääsen ylös sängystä huomenaamulla. Saattaapi olla, että maitohapot ja mustelmat vielä tuntuvat lihaksissa. Onneksi ne yleensä katoavat treeneissä (siis ne maitohapot) tai viimeistään seuraavassa pelissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti