Totta kai tuhoon tuomittu reading week

Aivot eivät oikein enää toimi. Tänään olen ollut suhteellisen tehokas, mutta viikon tavoite eli esseen saaminen hyvään malliin ennen viikonloppua alkaa näyttää tuhoon tuomitulta yritykseltä. Palautuspäivämäärä on ensi keskiviikkona. Siksi tällä viikolla ei ole ollut yhtään public policy-luentoa tai pienryhmää. No, maanantaina en tietenkään voinut aloittaa, koska aamulla piti palautua viikonlopusta, ja loppupäivä kului muiden aineiden pienryhmien ja lukemistojen parissa. Tiistaina skippasin tylsän luennon ja kävin sen sijaan kirjastossa lainaamassa muutaman kirjan taustatöitä varten. Keskiviikoaamun paloharjoitus tavallaan pelasti päivän, vaikka aamukahdeksalta-ulos-sateeseen-tempaus ei kuulostanut kaikista miellyttävimmältä aamutoimitukselta. Väärin luultu. Kello 11 aamupäivällä olin nimittäin jo keittämässä tortellineja lounaaksi, ja sitä ennen olin käynyt kaupassa, syönyt aamupalaa kahvilassa ja opiskellut tunnin. Muuten olisin varmaan ollut taistelemassa itseni kanssa, että joko nyt olisi pakko nousta sängystä. Se siitä omatoimisesta opiskelusta.

Olen päässyt alkuun, ja koska alku on aina vaikein, mulla ei pitäisi olla syytä huoleen. Sitäpaitsi aihe on mielenkiintoinen: sodan vaikutukset Britannian hyvinvointiyhteiskunnan kehittymiseen. Mutta kun aikaa on niin vähän, ja luettavaa niin paljon! Esseen lisäksi viikonlopun aikana mun pitäisi

• lukea politiikan luentojen tausta-aineistot lähes koko viikon ajalta
• lukea Central and East European studiesin tausta-aineistot koko viikon ajalta
• tsekata skippaamani tylsän luennon slidet
• katsoa pelin takia missaamani politiikan luennon videonauha 

Mutta hei, hyvinhän toi sujuu. En ajatellut turhaan stressata näistä, koska olen saanut hommat hoidettua suhteellisen hyvin aiemminkin. Ja keskiviikkona kannatti pelata rugbya! Voitimme pelin 122-0. Mun henkilökohtaisessa kehityksessä rugbynpelaajana seuraava askel taitaa olla se, että opin skoraamaan tryn. Syötin pallon pois, vaikka mulla oli tryviivalle matkaa noin kymmenen metriä, eikä ketään puolustamassa. Ajattelin, että joukkuekaverillani on paremmat mahdollisuudet painaa pallo maahan aivan maalitolppien vieressä. Mitä lähempänä maalitolppia try tehdään, sitä helpompi pallo on potkia maalitolppien yli tryn jälkeen. Joukkuekaveri ei kuitenkaan saanut mun syöttöäni kiinni, joten turhaan taktikoitu.

En ole vielä ehtinyt käymään yliopiston salin saunassa. Tai ehkä olisin ehtinytkin, mutta en ole ehtinyt ostaa bikineitä. Saunaan ei nimittäin saa mennä alasti. Ja tämä selviää kuulemma myös saunan ulkopuolella olevasta kieltomerkistä. Aika herkullista, kun miettii, että Suomessa uimahallissa kielto on tasan päinvastainen :) Meillä on joukkueen kanssa yhteiset pukuhuoneet ja suihkut, ja porukat käy siellä vaihtelevasti joko alusvaatteet päällä, yläosattomissa tai alasti. Käsittämätöntä. Tietysti, jos on taitava vaihtamaan märät alusvaatteet kuiviin pyyhkeen alla, kukaan ei välttämättä näe sua alasti. Ekalla kerralla oli kuitenkin vähän vaikea pitää pokerinaama...

Viikonloppuna on luvassa lisää rugbya. Sunnuntaina on peli Quinesia vastaan, ja lauantaina on alueelliset treenit, joihin ilmeisesti kuka tahansa voi osallistua, täytyy katsoa, riittääkö mulla aika. Ja TIETYSTI lauantaina on rugbyn MM-kilpailujen semifinaali Wales vastaan Ranska ja sunnuntaina Australia-Uusi Seelanti. Näitä pelejä en voi missata.

Ehkä pystyn jossain vaiheessa kehittämään jonkun järkevän priosointijärjestelmän, jossa rugby ja yliopisto-opiskelu kulkevat käsi kädessä harmonisessa yhteisymmärryksessä. Saapi nähdä. Nyt lähden kuitenkin Tescoon ruokaostoksille, sen jälkeen avaan punaviinipullon. Kymmenen aikoihin sitten Glasgow University Unionille tanssimaan niiden samojen klubihittien tahtiin, jotka kuullaan joka ilta klubista riippumatta. Oikeastaan en edes kauheasti pidä GUU:sta, koska se on lähtökohtaisesti aina liian täynnä ja siellä on aina liian kuumaa ja hikistä, mutta seura korvaa ympäristön puutteet.