Jumissa kampuksella, muttei enää pitkään

Essee palautettu. Paremmankin olisin voinut tehdä, mutta palautin sen sentään ajoissa. Joku viime viikolla valitti, että esseen palauttaminen ehkä jopa vaikeampaa ja turhauttavampaa kuin itse kirjoittaminen. Mulla meni tähän palautusprosessiin noin tunti. Ihan vaan siksi, että kirjaston tietokoneet ovat hitaita, ja yleensä vuoroa joutuu odottamaan. Tulostin paperini, kirjauduin ulos ja suuntasin printterin tykö -totta kai yksi sivu puuttui. Ei muuta kuin uudestaan jonottamaan konetta... Toivottavasti täytin kaikki tiedot oikein palautuskaavakkeisiin.

Olisihan se helppoa, jos esseen voisi palauttaa vaikka moodleen. Meidän osastolla ei kuitenkaan vielä olla niin kehittyneitä, vaan kaikissa mun aineissa suositaan perinteistä postilaatikko-systeemiä. Toisaalta postilaatikossa ei ainakaan yleensä ole teknisiä ongelmia, joten mikä ettei. Tänä vuonna uutena käyttöön otettu intranetti on nimittäin aika toimimaton systeemi, tai ainakin siitä valitetaan koko ajan.

Tänään on taas hirmu kaunis sää, syksyisen kylmä, mutta aurinko paistaa. Katselin täällä eilen esseen pakertamisen lomassa ikkunasta kadulla kulkevia ihmisiä, selailin Glasgown nähtävyyksiä wikitravelissa ja leikin Google mapsilla. Olen ollut täällä ihan liian pitkään näkemättä kauheasti mitään tästä maasta tai edes tästä kaupungista. Toisaalta asun aikalailla Glasgown sydämessä, sillä täällä yliopiston ympärillä on suurin osa ravintoloista, kahviloista ja yöelämästä. Keskustaan on 10 minuutin metromatka, mutta siellä on päivisin hirveä ruuhka, joten siellä ei oikein ole kauhean mukava olla. Tarvitsen ilmaa!

Jep, kyllä mulla on vähän ikävä Espoota ja metsässä kumpuilevia pehmeitä lenkkipolkuja. Mun polvet ei nimittäin tykkää asvaltista, eikä täältä löydy kauheasti mitään muuta alustaa. Puistot on ihan kauniita, mutta melko pieniä, ja niissäkin joutuu juoksemaan asvaltilla. Sitäpaitsi niihin ei kannata mennä pimeän jälkeen, ellei halua tulla raiskatuksi tai seivästetyksi, näin mulle kerrottiin. En kauheasti halua kumpaakaan, joten juoksen sitten iltaisin vilkkaammilla kaduilla. Tämä on kuitenkin Wets End, joten ihmisten ilmoilla ja etenkin ihmisten aikoihin täällä on ihan turvallista. Eli sanottakoon vielä, en tee täällä mitään tyhmää, ja kysyn paikalisilta, minne kannattaa mennä ja minne ei.

Pari ihan hauskaa glasgowlaista erikoisuutta: iltaisin ympäriinsä ajelevat jäätelöautot myyvät huumeita. Tai siis huumeautot myyvät peitebisneksenä jäätelöä, kummin päin sen nyt ottaa. Tämä on ilmeisesti yleisesti tiedossa oleva fakta, mutta pikkurikolliset eivät kai kiinnosta poliisia niin paljoa. Glaswegian kiss on tilanne, jossa uhria otetaan rinnuksista kiinni ja lyödään päällä kasvoihin. Glaswegian smile on Batmanistakin tuttu Jokerin hymy, eli suupielet viilletään auki hymyn jatkeeksi. Nam. Paikallinen huumori on omaa luokkaansa ;)


Lauantaina on tarkoitus lähteä käymään Edinburghissa. Sinne pääsee helposti bussilla alle parissa tunnissa, eikä matka opiskelijahinnoilla maksakaan kuin 4 puntaa suuntaansa. Ihanaa! Odotan innolla sitä, että pääsen vähän matkailemaan... Ja perjantaina lähden ehkä yhden kämppikseni kanssa junalla vähän ulos kaupungista ja kävelylle, tai ainakin niin puhuttiin eilen. Ja sama henkilö myös kutsui mut kotiinsa, niillä on kolme heppaa jossain idyllisessä skotlantilaisessa maaseutuympäristössä. Ollaan varmaan lähdössä jossain vaiheessa isommalla porukalla viikonlopuksi Invernesseen. Kätevää, kun porukka on kotoisin vähän mistä sattuu. Haluaisin vaan lähteä kaikkialle tältä istumalta. Plääh, piti tehdä jotain opiskeluhommiakin täällä...