Valitsin kurssini myöhään sunnuntai-iltana, päivää ennen luentojen alkua. Sitten hyppäsin pyjamaan ja suuntasin pyjamabileisiin. Niin kuin tieysti asiaan kuuluu, ja opiskeluhan on vain tekosyy viettää kivat neljä vuotta jännässä paikassa.
Tänään menin kuitenkin ensi kertaa ihan oikealle luennolle. Tosin tätä voidaan kutsua pehmeäksi laskuksi, sillä maanantain eka ja ainut luento on klo 16. Ei huono. Ja perjantait mulla on vapaita luennoista. Eli vapaita muutenkin, eikö näin?
Päätin pitkän, vaiherikkaan ja joko juhlinnan tai juhlinnan jälkeisen mielentilan sävyttämänä valita politiikan lisäksi oppiaineet Public Policy ja Central and East European studies. Harkitsin ranskaa, mutta totesin, että näkisin vaan liikaa vaivaa opetellessani kolmannen kielen, jota en käytännössä pysty käyttämään. Kannattaa varmaan mieluummin opetella venäjä ja ruotsi sellaisiksi, että niillä osaa sanoa muutakin kuin tilata kahvin ja paikallisen pullan. Olisin tottakai ottanut venäjän, mutta se ei ole mahdollista, koska kaikki venäjänluennot ovat samaan aikaan kuin politiikan luennot.
Skotlannissa yliopistoon haetaan yhteen oppiaineeseen, mutta sen lisäksi pitää valita myös muutama muu. Suoritan neljässä vuodessa tutkinnon nimeltä Master of Arts in Social Sciences, mutta nimestä huolimatta se ei siis ole maisteri- vaan kanditutkinto. Ilmeisesti tämä termi on joku Skotlannin ja etenkin Glasgown oma juttu, mikä tosiaan hämäsi mua vähän.
Ekana vuonna opiskellaan kolmea ainetta. Tokana vuonna opiskellaan myös kolmea ainetta, mutta yleensä ilmeisesti vain kaksi niistä on samoja kuin ekana vuonna. Sen jälkeen alkaa Honors-vaihe, jossa opiskellaan joko yhtä tai kahta niistä aineista, jotka ekana vuonna valitsee. Kolmantena vuonna on mahdollisuus lähteä vaihtoon. Olen nyt undergraduate student, ja mikäli haluan neljän vuoden jälkeen jatkaa opiskelua, sitä kutsutaan postgraduate studiesiksi.
Rankan yhden tunnin luennon opiskelupäivän päätteeksi lähdin rugbytreeneihin. Treenit oli fyysisesti melko kevyet, koska siellä demottiin ja uudet drillit piti aina selittää alusta alkaen. Toivon, että tämä on vasta alkua, mutta eiköhän se niin mene. Ja sunnuntaina on kauden avauspeli, enköhän pääse silloin kentälle. Jeiks kuinka jännää!
En joudu maksamaan mitään jäsenmaksua joukkueelle. Riittää, kun liityn kuntosalin jäseneksi. Sali on todella hyvin varusteltu, sieltä löytyy jopa sauna, ja vuoden jäsenyys maksaa ekan vuoden opiskelijoille 50 puntaa, mikä on siis vajaat 58 euroa. Kämpiltä salille kävelee noin kaksi minuuttia. Matka on suunnilleen sama kuin kirjastolle, kauppaan ja luentosaleihin. Pakko sanoa, että mulla on nyt fasiliteetit kunnossa.
Tiedän nyt, että valitsin ehdottomasti parhaan sijainnin ja parhaat huoneet. Kävin eilen nimittäin eräässä toisessa yliopistokämpässä, Murano Street Villagessa. Sinne kävelee sen 25 minuuttia, huoneet ovat paljon pienempiä, ja samassa keittiössä kokkaa, syö ja juhlii 12 ihmistä. Siisteystaso on silloin vähän erilainen kuin meidän kahdeksan hengen keittiössä. Tosin meidän siivooja on toisinaan ollut vähän eri mieltä. Keittiöön ei oikeastaa kannata mennä aamukymmenen aikoihin, koska silloin joutuu vain pakenemaan paikalta.
Sunnuntaina olin myös katsoassa kelttijalkapalloa pubissa keskustassa. Tosi kummallinen laji, ihan kuin se olisi sekoitus jalkapalloa, korista, rugbya (!!) ja käsipalloa. Jalkapallon muotoista palloa ei saa kuljettaa kädessä pidempään kuin neljän askeleen verran, sitten sitä pitää joko potkaista tai pompauttaa maan kautta itselle tai joukkuekaverille. Pisteitä saa sekä potkimalla että heittämällä pallo joko maaliin tai sen yläpuolelle. Ja taklata saa, mutta ei ihan miten sattuu. Huomenna on kelttifutistreenit, ja pari tyttöä oli menossa sinne, joten voisin melkein liittyä seuraan, jos ehdin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti