Scrum on rugbyssa se kummallinen aloitustilanne, jossa kumpikin joukkue muodostaa kahdeksasta pelaajasta tiiviin paketin. Nämä paketit sitten puskevat toisiaan vasten ja yrittävät saada pallon oman joukkueen puolelle. Käytännössä voima tulee kakkosrivin jalkatyöskentelystä. Ja tältä se näyttää:
Hehe, löytyisi selkeämpikin kuva, mutta ei rugby näytä koskaan oikeasti selkeältä.
Ja ei sunnuntai mennyt kokonaan penkin alle. Opin noin viisi uutta juomapeliä ja huomasin, että olen oikeastaan aika hyvä kulauttamaan puolikkaan pintin ykkösellä alas. Näitä taitoja tarvitaan. Täällä on tapana hengailla hetki kotijoukkueen klubitalolla ja kisata juomapelien merkeissä. Me tosin hävittiin myös jälkipelit, mutta mikäs siinä, ensi kerralla voittoon.
Cartahan klubitalolta jatkoimme matkaa yliopiston unionin Beer Bariin. Parhaat juomapelit ovat tietenkin niitä, joissa uusille jäsenille ei paljasteta sääntöjä, vaan kaikki on opittava kantapään kautta. Tänään mulle väitettiin, että kyseisissä juomapeleissä ei ole mitään oikeita sääntöjä, kunhan saadaan fuksit juomaan.
Juttelin tänään yhden idaholaisen joukkuekaverini kanssa, ja me oltiin samaa mieltä siitä, että treenien fyysinen tehokkuus on aivan liian matala. Ei oikeastaan tunnu siltä, että olisin tehnyt paljoa mitään, vaikka treenasin tänään melkein kaksi tuntia. Toisaalta pelejä tulee olemaan jatkossa kaksi per viikko, joten kai treenit voivat olla vähän tekniikkapainoitteisempia. Katellaan.
Opiskelu tuntuu yhtäkkiä vähän vaikealta, kun pitäisi alkaa selkeyttää työskentelyä ja oikeasti tehdä jotain. Ensimmäinen esseedeadline lähestyy, ja esseen painoarvo on 30 prosenttia kurssiarvosanasta. Maanantaisin ensimmäinen luento on kolmelta, mikä kostautuu siinä mielessä, että en tosiaankaan tee mitään hyödyllistä ennen sitä. Mutta elämä on, kuten eräs puhelinliittymäyritys osuvasti toteaa.
Tänään skippasin pienryhmän, jotta ehtisin erääseen politiikan seminaariin, jonka teema kuulosti paperilla varsin mielenkiintoiselta. EU ja talouden sääntely. Ei olisi kannattanut. Rouva professori oli ITALIALAINEN, enkä ymmärtänyt esitelmästä kauheasti mitään. Jotenkin ne skottiaksentit, joita yliopistolla kuulee, ovat kauhean selkeitä, kun niitä vertaa italialaiseen. Seminaari oli varmaankin suunnattu vähän pidempään opiskelleille, he ehkä saivat sessiosta jopa jotakin irti.
Huomenna mulla on onneksi ensimmäinen luento jo kymmeneltä. Ehkä saan siitä päivästä vähän enemmän irti. En olisi uskonut, että koskaan sanon näin, mutta kaipaan rutiinia tähän elämiseen ja oleiluun. Kaikki on ollut yhtä suurta iloista hengailua ja tutustumista, ja viime viikko oli aikalailla fuksiviikon jatke. Toisaalta, sitähän tämä opiskelu on, kaikkea kivaa, vähän jotain uutta ja jännää ja jossain vaiheessa yllättäen ne tentit. Niin on varmasti tarkoitettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti