Blogi jää joulutauolle

Tuntui, että tentit menivät odotettua paremmin ja nyt keskityn viettämään joululomaa Suomessa. Tenttitulokset tulevat tammikuun lopussa, eli siihen asti on ainakin hyvä elää siinä uskossa, että oikeasti saan B:tä ja C:tä tai jopa A:ta. Mutta enköhän pääse kuitenkin kursseista läpi, mikä onkin pääasia. Lennot menivät tällä kertaa nappiin ja nyt on ihanaa nähdä yöllä tähdet täällä Espoossa! Glasgow'ssa on nimittäin aina joko sumua tai pilviä, ja muutenkin kaupungin valot peittävät näkyvyyttä. Nautin myös suuresti lattialämmityksen ja kolmikerroksisten ikkunoiden tuomasta luksuksesta: sisällä ei tarvitse olla pipo päässä, eivätkä ikkunat huurru. Eikä lämmitys ole kustannussyistä pois päältä suurinta osaa vuorokaudesta. Uudemmat talot on osattu eristää Glasgow'ssa kohtalaisen hyvin, joten niissä tarkenee. Kaikissa vanhoissa, kauniissa rakennuksissa, kuten opiskelija-asunnossani, on kuitenkin kertakaikkiaan jäätävää, kun ulkolämpötila laskee alle nollan.

Nyt vaan sukset esiin niin kauan kuin on lunta maassa... Ja kaikille lukijoille mahtavaa joulua!

Joulu OTT eli over the top loppukokeiden lomassa

Kiitos Stalin, nyt olen viettänyt kanssasi yhden kokonaisen päivän, eikö se jo riittäisi? Britannian työllisyyspolitiikkaa vielä hetki, syvällistä pohdintaa hyvinvointiyhteiskunnan isän, arvon herra Beveridgen näkemyksistä ja Baltian maiden liiasta demokratiasta ennen suistumista jälleen diktatuuriin. Korvissa vuoroin melodinen soulvaikutteinen Jamie Woon ja ehkä vähän häiritsevän kummallista elektronista Justicea. Torstaina ja perjantaina on vikat tentit. Angstasin matalaa motivaation tasoa kämppää kasassa pitävälle Senior Residentille sain aika hyvin paketoidun ohjeen:

-Voit joko lukea nyt ja juhlia perjantaina, tai sitten voit juhlia nyt, feilata tentit ja lukea elokuussa.

Loistavasti sanottu mun mielestä. Päätin valita ensimmäisen vaihtoehdon ja huomasin, että Central and East European Studies käsittelee oikeastaan aika mielenkiintoisia teemoja. Luennoitsijoista ja luentokalvoista on vaan ollut melko vaikea saada selvää, enkä ole jaksanut paneutua niihin ihan kokonaisella sydämellä ennen kuin nyt juuri ennen tenttejä. Muut luennoitsijat ovat onnistuneet tehtävässään hyvin, mutta tässä kyseisessä aineessa professorin mielestä on ilmeisesti jotenkin hyvä idea pakata power point -kalvolle mahdollisimman paljon informaatiota ja kirjoittaa teksti mukavaan jutustelevaan sävyyn. Sieltä saa sitten kukin etsiä ja poimia mukavat pointit, jos sellaiset onnistuu löytämään.

Salaisten joulupukkien tuomat lahjat.

Eilen kävin kämppisteni luistelemassa Glasgown keskustassa. Ihanaa! Oli oikeasti mahtavaa päästä pitkästä aikaa luistinten kanssa jäälle, vaikka 45 minuutin sessio maksoikin sen 7 puntaa, jää oli melko kehno ja luistimet melko tylsät, ja ei siellä tottakai ollut tilaa mitenkään oikeasti luistella. Toisaalta ei sitä niin tarvittukaan. Eräs mun kämppiksistä oli nyt luistelemassa ensimmäistä kertaa elämässään, eikä hän ollut ainoa aitaan tai kavereiden käsivarsiin tukeutuva bambi. Homma lähti kyllä sujumaan kohtalaisesti vaikeiden ensiaskelten jälkeen... Lauantaina olen ehkä menossa uudestaan huonekaverini ja parin muun kämppiksen kanssa. Myöskään Cvet ei ole aiemmin päässyt kokemaan luistelun hurmaa. Tuntuu hassulta opettaa porukkaa luistelamaan, sillä en ole suomalaisessa mittakaavassa mitenkään erityinen luistelija, mutta täällä saa ihan perustaidoilla kunnioitusta.

Mietimme ruotsalaisen kämppikseni kanssa, että voisimme hakea Glasgown jäämaailmaan töihin ensi vuonna. Henkilökunta lähinnä luietelee asiakkaiden joukossa ja tarkkailee, ettei kukaan loukkaa itseään. Voisi olla mukava ulkoduuni, ja ennen kaikkea pääsisi ilmaiseksi luistelemaan...

 

Ruokailun jälkeen -kuva. Huomaa, että ihan kaikkea ei jaksettu syödä.

Hannahin 'Nonnenfürztchen' eli suomeksi nunnanpierut... 

Viime sunnuntaina meillä oli kämpässä yhteinen jouluillallinen, johon jokainen sai kehitellä jonkin perinteisen jouluruuan omasta maastaan. Valikoima oli siis varsin monipuolinen, mutta hienointa oli ehkä se, että kaikki oikeasti osallistuivat. Olimme koristelleet keittiön joululahjapaperista leikatuilla lumihiutaleilla. Joulutunnelma on ihan omaa luokkaansa, kun joulun joutuu ikään kuin rakentamaan itse. Jopa viikko sitten takaisin jenkkeihin muuttanut Bernadette oli hetken läsnä skypen välityksellä.

Illan kohokohta oli ehkä secret santa ja lahjojen antajien paljastaminen. Pari viikkoa sitten jokaiselle oli jaettu kämpästä henkilö, jolle piti hankkia noin 10 punnan arvoinen lahja. Salaisten joulupukkien henkilöllisyys piti tietysti pysyä salassa viime hetkeen saakka, mutta käytännössä ketju oli kaikille melko selvä siitä lähtien kun joululahjoja alkoi tipoitellen ilmestyä meidän joulukuusen juurelle viime viikon aikana. Tuntui siltä, että lahjat menivät aika nappiin kaikkien kohdalla- itse sain Skotlannin maajoukkueen rugbypaidan, eli homma meni jopa enemmän nappiin kuin olisin osannut odottaa. Kertoo ehkä jotain siitä, että tunnemme toisemme aika hyvin, tai sitten tiedonhankinnan menetelmät ovat riittävän kehittyneet. en sitten tiedä, kumpi oli hauskempaa, lahjojen saaminen vai viikkoja kestänyt juoniminen siitä kuka ostaa jotain kenelle ja mitä se on.

Lopputunnelmiksi vielä kuvia parin viikon takaa, kun täällä satoi ensilumi... Nyt lumesta ei ole enää mitään jäljellä, mutta sitä on aina kiva muistella. Toisaalta ehkä ihan hyvä, ettei sitä ole. Viime vuonna melkein kaikki tentit nimittäin peruttiin lumen aiheuttaman liikennekaaoksen ja yleisen riskin takia.

Taustalla Hogwarts eli luminen Glasgow'n yliopisto.



Ensilumi on ehdottoman hyvä tekosyy ottaa ryhmäkuvia.

Ja niin ne joulukuun tentit on jo ovella...

Mistä tietää, että opiskelukämppä on siirtynyt huolettomasta biletyselämästä tenttikauteen? Kukaan ei enää siivoa keittiötä, läpän taso laskee kehnosta käsittämättömään ja muutenkin käytös alkaa muistuttaa lähinnä lastentarhaleikkejä. Tänäänkin hiiviskelin puolen tunnin ajan kahden kämppiksen kanssa ympäri asuntoa, pakenin nurkkien taakse piiloon ja pidin käsilläni muodostaman revolverin ladattuna -neljännen vuoden opiskelija C oli selvästikin sarjamurhaaja, joka piti huoneessaan panttivankia. Kaikki mikä pitää kirjat kaukana poissa silmistä ja ajatukset sopivan huterina. Tässä ote lounaspöydän ääressä käydystä keskustelusta:

-I will punch you in da face!
-That's what your mum said.
-No, that's what your mun said!
-If your face was a cheese cake, would you eat it?

Luin tänään kolmanteen kertaan erään politiikan kurssimateriaaliin kuuluvan artikkelin, ja nyt musta vihdoin tuntuu siltä, että ymmärrän, mistä siinä on kyse. Blairin hallinnon alla tehtiin useita muutoksia Britannian perustuslakiin (jota ei ole muuten ikinä kirjoitettu mihinkään yksiselitteiseen muotoon), ja näiden muutosten piti lisätä demokratian määrää ja vähentää hallituksen elitististä otetta, mutta näinhän ei tietenkään käynyt, ainakaan artikkelin kirjoittajan mielestä.

Mulla on nyt syyslukukaudella lopputentit kaikista kolmesta aineesta, jotka siis merkitsevät 60 prosenttia koko syyskauden arvosanasta. Osa kursseista tentitään vain kerran vuodessa eli keväällä, mutta ihan hyvä, että saan nyt jo osan aineistosta tentittyä. Tässäkin on ihan riittävästi opiskeltavaa, kun samaan tenttiin pitää lukea kurssikirjat, luentomateriaalit ja kaikki muut readingit, eli mukava kokoelma erilaisia artikkeleita ja kirjastokirjojen kappaleita. Tenttiaika on vain kaksi tuntia ja aineesta riippuen paperiin saa raapustaa 2-3 esseevastausta.

Kuulostaa jotenkin tosi rankalta, mutta kaikki luennoitsijat/pienryhmäohjaajat on antaneet aika suoria vinkkejä siitä, mitä mahdollisia kysymyksiä tentissä voi materiaalin perusteella ylipäänsä olla. Kaikissa tenteissä saa myös valita useasta kysymyksestä, joten käytännössä kannattaa valita jokaisesta alueesta muutama osa ja lukea sitten niitä. Ja nyt ekana vuonna mun ei onneksi tarvitse kuin päästä läpi kursseista. Kolmantena ja neljäntenä vuonna arvosanat sitten vaikuttavat siihen, kuinka hyvän tutkinnon tästä saa käteen.

Keskiviikkona olin The Arches -nimisellä klubilla, joka siis oikeasti on jossain holvikattoisessa betonihallissa, mulle ei ole ihan vielä selvinnyt mikä halli se on alunperin ollut. Ja kuten jokaiseen itseään arvostavaan juhlintaluolaan kuuluu, tältäkin klubilta löytyi pomppulinna. Dj oli loistava, eikä meidän edes tarvinnut kävellä keskustasta kotiin, kun lähdimme sopivasti ennen ruuhkaa ja pääsimme hyppäämään suoraan taksiin. Me kaikki neljä kämppistä nukuttiin mun ja Cvetin huoneessa, Saba Cvetin sängyssä ja Matt lattialla peittopinon päällä. Tosin tämä selvisi mulle vasta seuraavana aamuna, koska nukahdin onnellisesti suoraan sänkyyn päästyäni ja nukuin kuin tukki puoleen päivään. Unirytmi on mennyt vähän jännäksi, kun tykkään lukea mieluummin illalla kuin aamulla ja hengailla kirjastossa sen sulkemisaikaan eli klo 2.00 asti.  

Kiva olisi tietysti päästä eroon näistä opiskelun kannalta ihan turhista tenteistä, mutta ei kai tässä muuten olisi mitään hauskaa. Pikkuhiljaa alan myös ymmärtää esseen kirjoittamisen taiteen syvintä syvyyttä. Ainakin aion vastata ensi kerralla kysymykseen, koska politiikan esseessä tuli noottia aiheen ohi kirjoittamisesta. Kuvittelin kai jotenkin olevani fiksumpi kuin kysymyksen asettaja. Huomenna matkaan taas Stirlingiin pelaamaan rugbya ja illalla käyn kattomassa yhden kämppiksen näytelmän, jossa on kuulemma kymmenen minuutin suutelukohtaus. Saa nähdä. Sen jälkeen joko kirjastoon tai baariin, kunhan ei nukkumaan...

Sumuinen syyssää Dollarissa

Vihdoin ilmaa ja tilaa ympärillä! Kävellään tien viertä Sterlingin keskustaan.

Muutaman kämppiksen kanssa olimme jo pidempään suunnitelleet, että lähdetään käymään Ailsan kotona Dollarissa, tunnin junamatkan päässä Glasgowsta. Halusin päästä vähäksi aikaa ulos kaupungista, nähdä tähdet ja hengittää raikkaampaa ilmaa. Meitä piti lähteä isompi porukka, mutta koska loppukokeet ovat lähes yhtä ovella kuin joulu, kaksi jättäytyi porukasta ja meitä lähti loppujenlopuksi vain Hannah, Ailsa ja minä. Se ei tosin yhtään haitannut, kuten ei sekään, ettei me varsinaisesti tehty mitään ihmeellistä. Nukuttiin pitkään, katottiin kolme leffaa ja käytiin kävelyllä.

Ailsan kotikylä/kaupunki on siis nimeltään Dollar, ja naapurikaupunki on nimeltään Sterling, ihan niin kuin Pound Sterling. Tästä saa varmaankin pientä paikallista huumorin kukkasta kukkimaan. Lähellä sijaitseva yliopistokaupunki oon nimeltään Stirling, mikä puolestaan aiheuttaa yleistä hämmennystä. Viikonloppu oli joka tapauksessa hirmu mukava ja myös tuloksellinen, sillä löysin Sterlingin Outlet-keskittymästä talvikengät, muutaman joululahjan ja parit korvikset. Lisää näitä!

Sumuista, märkää, vuoret taustalla. Tästä kuulemma alkaa Highlands eli Skotlannin ehkä kuuluisammat ja kauneimmat maisemat. Täytyy päästä käymään pohjoisemmassa jossain vaiheessa.

Perusoja, mutta kaunis sellainen.

Olisi varmaan pitänyt omia tuollainen auto tai ainakin sen sisältö... Skotlantilaista käsintehtyä fudgea ja muuta ihanaa. Nam!

Kohta on joulu... Hannah ja Ailsa outletkylään rakennetussa joulumaailmassa.

Sunnuntaina päivä oli kauniin aurinkoinen -mikä outo sää -ja punatulkkukin näyttäytyi.

Viikonlopuksi kotiin

Amsterdamissa oli sumua. Lento viikonlopuksi Suomeen reittiä Glasgow-Amsterdam-Helsinki kuulosti helpolta, mutta eipä ollut. Perjantaina Amsterdamin kenttä oli melko kaoottisessa tilassa huonon näkyvyyden takia. Odottelimme 45 minuuttia lähtölupaa Glasgowsta, minkä jälkeen lensimme ympyrää perillä Amsterdamin yläpuolella sen verran pitkään, että myöhästyin jatkolennolta ja saavuin Helsinkiin nelisen tuntia myöhemmin kuin piti.

Kumma kyllä sumu ei hälvennyt viikonlopun aikana ja mun paluulento peruttiin. Pääsin lähtemään päivää myöhemmin Pariisin kautta. Melkein meni putkeen, mutta matkan varrelle jäi matkalaukku, pitkään himoitut Koskenlaskija-juustot ja Helsingin Tax freesta ostetut Koskenkorva-pullot. Ärsyttää, ettei myyjä Helsingin lentokentällä tajunnut pakata mun ostoksia sinetöityyn lentokenttäpakettiin niin kuin kai kuuluu, enkä edes tiennyt, että joudun uuteen turvatarkastukseen Pariisissa. Ja tottakai Koskenlaskija on nestettä.

Juttelin Pariisin-Glasgown koneessa tyypin kanssa, joka oli tullut junalla Amsterdamista Pariisiin ja joutunut nukkumaan yön kentällä. Eli ehkä mun reissu meni sittenkin melko putkeen. Sitäpaitsi musta oli loppujenlopuksi vaan hauaskaa olla reissussa. Oikeasti, mitä pienistä.

Musta on ehkä hyvä tietää se, että lentokoneet ja lentäminen ovat mielestäni melko turhia asioita. En ole ikinä fanittanut lentokonenäköaloja tai pitänyt lentämistä sen kummempana kuin kävelemistä tai autolla ajamista. Matkustustapa muiden lomassa. Mutta kun istuin aamulennolla Glasgowsta Pariisin en voinut itselleni mitään: mun oli pakko kaivaa kamera laukusta ja liimaantua ikkunaan. Mahtavin auringinnousu ikinä! Luin matkalla myös viisi eri lehteä. Eihän sellaiseen ole koskaan aikaa, mutta nyt oli.

Aurinko nousee viikonloppureissun ensimmäisellä lennolla.

Kun saavuin Suomeen perjantaina, musta tuntui siltä, että olen melko brittiläistynyt: ärrän palvelu tuntui jotenkin harvinaisen tökeröltä, ja baarissa ihmiset olivat ihan eri tavalla humalassa. Tätä fiilistä kesti ehkä päivän, sitten tunsin itseni taas suomalaiseksi. Menin kävelylle metsään ja yöllä kipakka seitsemän asteen pakkanen tuntui mukavan kotoisalta. Kun eilen illalla laskeuduin Glasgowhon ja taksikuski puhui englantia tutulla joskus vaikeasti ymmärrettävällä nuotilla, olo oli melkein sama kuin silloin, kun tulee pitkältä reissulta ja kuulee ensi kerran suomea. Tältä se kai tuntuu, kun matkustaa kotoa kotiin.

Olin kuulemma jotenkin erilainen, kun tulin tänne eilen. Suomessa musta tuntui, että mun aksenttiin on tullut brittiläisiä vivahteita, täällä taksikuski luuli jenkiksi. Tänään olin ahkera opiskelija: vietin kuusi tuntia luennoilla ja pienrymissä, mikä on noin kolme kertaa enemmän kuin keskivertopäivinä. Kävin nimittäin korvaamassa maanantaina missaamani pienryhmän ja kuuntelin myös kiinnostavaa (vapaaehtoista!) luentoa EU:n ja euron kriisistä. Sain ensimmäisen esseen takaisin, arvosana oli ok, mutta ensi kerralla tiedän kyllä, mitä teen paremmin.

Huomenna on peli St. Andrewsin yliopiston joukkuetta vastaan. Rugbya. St. Andrews on kuuluisa ainakin siitä, että prinssi William tutustui siellä Kateen. Sinne siis. kuninkaallisten joukkoon, pelaamaan melkein kuninkaallista urheilulajia. 

Haluun haluun haluun kaikkialle ja kaikkea...

Mistä syntyy tällainen äärimmäinen levottomuus? Olen ollut paikallani uudessa maassa nyt melkolailla kolme kuukautta. Haluaisin päästä Lontooseen... Ei ainoastaan siksi, että haluan Lontooseen, vaan myös siksi, että siellä on kolmekin tuttua, joita olisi mukava moikata. Nyt kun kerran olen tässä maassa. Eilen kun menin nukkumaan, ajattelin vuoroin oltermannia ja ruisleipää. Olen lähdössä käymään Suomessa ensi viikolla, nyt mulla on ainakin ostoslista valmiina.
Sain esseen kirjoitettua ja palautettua ajoissa. Musta siitä tuli ihan hyvä essee kaiken lisäksi. Voi tietty olla, että mulla on kaikki lähdeviittaukset täysin pielessä, koska en jotenkin jaksaisi merkata kaikille itsestäänselvyyksille lähdettä. Mutta kyllä mä sillä kurssista läpi pääsen, muu mulla ei olekaan tällä hetkellä tavoitteena.

Piilossa pahalta maailmalta ja ikävältä opiskelulta.

Viikonlopuksi ei ole mitään suunnitelmia nyt, kun Invernessen keikka peruuntui, eikä mulla ole peliä sunnuntaina. Ilmeisesti kaikki haluaa vain opiskella täällä. Kummia ihmisiä. Se, että politiikan luennot nauhoitetaan ja että ne voi katsoa jälkikäteen netistä, on sekä hirmu kätevää että äärimmäisen ikävää. Luennot on niin helppo skipata, kun tietää, että silloin ei menetä mitään... Tässä vaiheessa mulla on kolme politiikan luentoa rästissä rugbyn ja yleisen laiskuuden takia. Ehkä mulla on sittenkin viikonlopun ohjelma valmiiksi suunniteltuna. Vähän vaikea tosin motivoitua, kun olisin voinut käyttää viikonlopun reissaamiseen.

Keskiviikon playoffsit Dundeen yliopistoa vastaan koituivat tappioksi. Dundee teki kolme tryta ja me yhden ihan pelin viime minuuteilla. Peli oli aika tiukka kuitenkin, eli hyvä peli, eikä mua jaksa harmittaa. Joskus voitetaan, joskus ei. Henkilökohtaisesti pelasin mielestäni ehkä parhaan pelin täällä, joten tottakai sekin pitää fiiliksiä korkealla, vaikka me oltaisiinkin ehkä joukkueena pystytty parempaan.

Ikävää oli kuitenkin se, että kapteenilla on nyt polvi paketissa seuraavat kolme viikkoa ja eräällä toisella pelaajalla käsi. Joskus loukkaantumisia ei voi välttää, mutta tylsää jos pelaamisen joutuu lopettamaan siinä vaiheessa kun kroppa alkaa hajota. Rugbyn MM:ien aikaan kuuntelin täällä radiossa keskustelua siitä, kuinka rugbyssa ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota turvallisuuteen. Luokkaantumisia tulee kuitenkin missä tahansa urheilulajissa, urheilijahan ei tunnetusti tervettä päivää näe. Itse olen kuitenkin vielä melko ehjä paketti. Ja osittainhan kyse on myös lihaskunnosta. Ehkä teen vaan kiltisti niitä niskalihasliikkeitä salilla...

Nyt aion ryhdistäytyä, syödä ensin kunnolla ja sitten teho-opiskella. Loppukokeet alkavat joulukuussa. Silloin ei ole enää luentoja, joten voin varmaankin irrottaa pari päivää Lontoota varten, kunhan saan tehtyä vähän hommia alta pois. Näin. Ainakin sopii yrittää.

Halloween = kasvomaalia, panostusta ja hyvät bileet

Tänään oli tarkoitus viettää ilta politiikan esseen parissa, mutta tottakai meillä oli kämpillä kutkuttavan kihelmöivä juorurinki. Mitä nyt 18 hengen opiskelijasolussa saa pientä draamaa järkättyä... Mutta oikeasti mun essee on ihan hyvällä mallilla jo. Kirjoitan sen loppuun huomenna, todennäköisesti joudun pikemminkin karsimaan juttuja kuin vääntämään lauseita tyhjästä. Aihe on median vaikutus poliittiseen päätöksentekoon, mikä luonnollisesti kiinnostaa mua ihan melkoisen paljon. Eilen päässäni oli ihan liikaa ajatuksia, nyt alan saada niihin jo jotain järkeä.

Treeneissä pelattiin tänään ystävyysottelu Strathclydeä vastaan, joka on siis toinen yliopisto täällä Glasgowssa. Ja hei, juoksin tryykkarin kentän toisesta päästä asti. Eli tein maalin, enkä tee niitä kovin usein, joten tämä on syytä mainita. Keskiviikkona on luvassa karsintapeli Britannian liigaan, ja kukas muuta olisi vastassa kuin Dundeen yliopisto... Niiden joukkue oli kesällä Helsingissä ja siellä pelaava Saara on mulle tuttu maajoukkueringeistä. Viimeksi pelattiin samassa joukkueessa, Ruotsia vastaan. Tättärätää tästä tulee jännä ottelu.

Viime viikolla olin kahdesti Halloween-juhlissa. Maanantaina lähdettiin lähes koko asuntolaporukan kanssa juhlistamaan tätä pukeutumisen juhlaa, keskiviikkona pelin jälkeen rugbyjoukkueen kanssa. Ja kaikki panostaa pukeutumiseen, aina. Kasvomaaleja ja hiusvärejä lotrataan, ja hei oikeesti, kun kerta pukeudutaan niin sitten pukeudutaan.

Tässä ne on kaikki -minä ja mun kämppikset lähdössä Halloween-bileisiin maanantaina.

Mun asu oli Medusa. Kiitos huonekaverini spontaanin idean mulla oli päällä vähän jotain muuta, vaikka olisin tietysti voinut valita jonkun perinteisemmän asun. Mulla oli pitkä musta mekko, kobra ja vihertävän violetit käärmehiukset.

Keskiviikkona halusin tietysti tehdä saman asun, mutta paremmin. Olin melko varma, että olin pakannut käärmekuvioidet sukkikset mukaan tänne, mutta en tietenkään löytänyt niitä mistään. Kävin tsekkaamassa lähikaupat, mutta jostain syystä juuri käärmekuviota ei löytynyt mistään. En tietenkään voinut luovuttaa, ja nokkelana tyttönä päätin ostaa tussipaketin ja piirtää käärmekuviot itse sukkiksiin. Käärmekuvioisten sukkisten lisäksi sain myös käärmekuvioiset jalat muutamaksi päiväksi, ja kyllähän siinä meni hetki piirrellessä. Täysin vaivan arvoista.

Mun joukkuekavereita löytyi ainakin yksisarvinen, hämähäkki ja wc-harja. Kaikki on siis sallittua. Lapsenakin oli hauska pukeutua, joten miksi mikään olisi erilailla nyt?

Aberdeenin rugbykenttä ja lampaat moottoritien varrella nähty, check!

Sunnuntaiaamuna kiirehdin pää kolmantena jalkana rugbykamat olalla bussin lähtöpaikalle. Luvassa olisi kolmen tunnin ajomatka Aberdeeniin ja kohtalaisen kova peli tältä kaudelta jo ennestään tuttua vastustajaa vastaan. Viimeksi en pelannut, mutta me hävittiin aika reippaasti Quinesille. Nyt olisi näytön paikka.

Panikoin hieman, kun saavuin kohtaamispaikalla, eikä siellä ollutkaan ketään. Parin puhelun jälkeen selvisi kuitenkin, että olen tunnin etuajassa. Kellot siirrettiin talviaikaan. Joskus kannattaisi lukea sähköpostit ja seurata medioita. En olisi silloin aina ihan yhtä pihalla.

Oletin jotenkin, että kun puhe oli bussista ja matka olisi kuitenkin kohtalaisen pitkä, GUU:n pihalle kaartaisi ihan oikea tilausajobussi. Väärin luultu. Lähdimme matkaan samalla minibussilla, jolla kuljemme yhdessä myös treeneihin ja takaisin -yleensä noin kolme ja puoli ihmistä joutuu istumaan lattialla. Toisaalta tilausajot varmaan kasvattaisivat budjettia melkolailla, ja meininki on tietysti parempi, kun läheisyys lämmittää... Ja maisemat oli tosi kauniita, nyt pääsin näkemään niitä lampaita ja nummia.

Peli alkoi yllättävän tasaväkisenä. Quines on aika erilainen joukkue kuin meidän joukkue, pelaajat ovat vanhempia ja möys isokokoisempia, ja peli oletettavasti aika forwardipainoitteista. Loistava tilaisuus meidän bäkeille, siis... Tehtiin pelin avaustry ensimmäisen puoliajan lopussa. Se oli itseasiassa forwarditry, ja juhlimme tottakai jo plein voittoa siinä vaiheessa.

Toisin kävi. Peli loppui 7-17 meidän häviöksi, syynä suurimmaksi osin lukemattomat penaltyt. Pelissä jaettiin myös keltaisia kortteja kummallekin joukkueelle. Tuomari oli aika tarkka paitsiosäännöstä, mutta tietysti meidän pitäisi oppia pelaamaan niin kuin säännöissä sanotaan. Henkilökohtaisesti tuntuu siltä, että olisin voinut pelata paremminkin. Pystyin keskittymään paljon paremmin toisella puoliajalla, mikä sentään on positiivista. Ennen kotipelejä olen yleensä katsonut youtube-klippejä kotona, mutta nyt lähtö oli niin aikaisin, että en ehtinyt. Täytyy kehittää joku hyvä rutiini vieraspeleihin, etten ole ihan unessa kentällä.

Ekaa kertaa mietin, että onko nyt oikeasti ihan pakko mennä suihkuun pelin jälkeen. Pukuhuoneissa ei ollut lämmitystä, eikä meidän suihkuissa lämmintä vettä. Siinä vaiheessa, kun olin saanut pahimmat mudat pestyä iholta ja shamppoon hiuksiin, selvisi, että kotijoukkueen suihkuissa on lämmintä vettä. Tai ainakin niiden pukkarista tuli melkoisesti vesihöyryä käytävään. Meidän loppujoukkue kävi tietysti siellä suihkussa. No, aina ei voi voittaa, edes jälkipeleissä.

Perinteisten klubitalomenojen jälkeen jatkoimme kaupan kautta bussilla kotiin. Kahden litran siideripullo maksoi naurettavan vähän, joten totta kai se tarttui matkalle mukaan. Nyt olen käynyt myös muutamaan kertaan puskapissalla Aberdeenin-Glasgown välisen moottoritien varrella. Huoltoasemat ovat sympaattisia pieniä kioskeja, ABC-ilmiö ei tosiaan näy täällä ihan samanlaisena kuin suomalaisten valtateiden varrella. Ehkä on sanomattakin selvää, että Glasgowhon saavuttamme bussi kaarsi ensimmäiseksi Beer Barin eteen. 

Ja tänään onkin luvassa H a l l o w e e n -bileet. Mulla on asu suunniteltuna ja kaikki materiaalit hankittuna. Täällä ihmiset tosiaan rakastaa kaiken maailman juhlia, joihin saa pukeutua. Ja asut tehdään itse, harvemmin kukaan marssii naamiaiskauppaan ja ostaa mitään tylsää Shrek- tai prinsessapukua. Siksi tietysti myös, että valmiit asut tulisivat liian kalliiksi. Jossain vaiheessa kuulemma kehittyy tietynlainen silmä jatkuvaan potentiaalisten fancy dress-asusteiden hamstraamiseen. On sitten, mistä valita, kun seuraava suuri juhla on ovella.

Mun asuun kuuluu isot vihreät silmäripset (!!!), mutta muuta en paljastakaan vielä tässä vaiheessa...

Trippi Edinburghiin ja maukas voitto kotiin

Olipa hyvä, että kävin tsekkaamassa vastustajan mestat lauantaina. Sunnuntaina seurasi voitokas ottelu Edinburghin yliopiston rugbyjoukkuetta vastaan. 17-7, in your face! Edinburgh on kaunis kaupunki, mutta ah sitä hurraamista, kun meidän joukkue oli tällä kertaa parempi kuin niiden joukkue. Melkein kaikki meidän kämpiltä haki Edinburghin yliopistoon, mutta kukaan ei päässyt. Minäkin hain sinne, mutta päädyin tänne Glasgowhon. Enkä valita, täällä on hyvät fasiliteetit ja Britannian neljänneksi vanhin yliopisto.

Kaupungeissa on kuitenkin selvä ero. Edinburghin keskusta on kompakti ja täynnä turisteja. Siellä on parlamentti, ja kaupungin väestö on melkolailla ylempää keskiluokkaa, eli melko snobi. Yliopistossa on nykyään Britannian kalleimman lukukausimaksut. Glasgow on enemmän duunarikaupunki, ja keskusta on vähän hajanainen käsite. Shoppailukeskittymästä kävelee kahvila- ja ravintolakeskittymään eli tänne yliopistoalueelle noin 40 minuuttia. Testattu erään baari-illan jälkeen, kun taksijono oli noin kilometrin pituinen.

Edinburghiin pääsee helposti. Matkaa on bussilla tasan tunti ja 20 minuuttia, ja hintakin sopii hyvin opiskelijabudjettiin: £9.70 sinne ja takaisin. Vähän halvemmalla pääsee, jos liput ostaa verkossa. Silloin saa nääs opiskelija-alennuksen myös. Loistava päiväreissukohde. Liikuin suurimmaksi osaksi bulgarialaisen ja saksalaisen kämppikseni kanssa. Meitä oli kuitenkin useampi matkassa, ja illaksi oli sovittu treffit sushiravintolaan.

 Poseerataan linnan edustalla. Meiltä ei kuitenkaan saatu huijattua 17 punnan sisäänpääsymaksua, joten linnan sisäpuoli jäi näkemättä. Lippukassajono oli myös aika pitkä, tuskin juuri tämä linna olisi ollut odotuksen arvoinen.

Linnan eteen saapui autolastillinen kiltteihin pukeutuneita miehiä, pääteltiin, että he olivat menossa häihin tai vastaavaan juhlaan. Pyysimme päästä kuvaan näiden herrasmiesten kanssa, ja tottakai päästiin. Matka oli miehille pitkä linnan ovelle, sillä pari muutakin porukkaa innostui poseeraamaan heidän kanssaan.

Cvet ja itse William Wallace Braveheartista.

Linnalta jatkoimme matkaa kohti Skotlannin parlamenttia ja Holyroodin palatsia. Palatsi on kaunis, suuri ja ylevä, parlamenttirakennus on, miten sen nyt sanoisi, moderni ja monen mielestä melko ruma. Skotlannissa vallassa oleva kansallismielinen puolue SNP aikaa järjestää kansanäänestyksen itsenäisyydestä vaalikauden lopussa. Saa nähdä, ehkä tästä rakennuksesta tulee itsenäisen valtion ylevin auktoriteetti. Rakennuksen arkkitehtuurin mahdolliset puutteet jäävät kuitenkin idyllisten näkymien varjoon: parlamentin takapihalla korkeuksiin kohoaa mitä mahtavin harju. Päätimme, että ensi kerralla (tai viimeistään sitä seuraavalla) kiipeämme vuoren harjalle. 



Skotlannin parlamentti

Parlamentin takapiha





 Vilkkaampien katujen takaa löytyy kauniita pieniä puutarhoja. Äiti, otin tämän kuvan ihan vaan sua varten.

Ja jeee jee jee jeee voitto kotiin Edinburghin yliopistosta sunnuntaina. Vastuatajajoukkue oli hyvätasoinen ja meidän peli tähän mennessä ehdottomasti parasta. Parasta rugbyssa täällä on ehdottomasti se, että pelejä tulee niin paljon. Tästä koettelemuksesta tuli nimittäin loistava buusti treeneihin seuraavia pelejä varten. Matkalla mestariksi. Kantakapakoiden ja juomapeli-ilottelujen kautta kotiin lepäämään. Tänään olin hyvä opiskelija, heräsin aikaisin aamulla, avasin tietokoneen ja opiskelin. Tosi on.

Kirpparikadut kulman takana

Kauniin ilman sattuessa käytiin kahden kämppikseni kanssa etsimässä kitaraa kirpparilta, ja kitarahan löytyi. 15 puntaa, mutta kaipaa vähän korjaamista. En edes tiennyt, että tässä ihan vieressä on noin sympaattisia kujia -se siitä kaupunkituntemuksesta.

Hannah ja Cvet.

 

Ilmeisesti melko kallis ravintola, näytti olevan Suomen hinnat punnissa.





 Ei ollut turha reissu.



Sitten kotiin syömään ja juomaan maitoa.

Jumissa kampuksella, muttei enää pitkään

Essee palautettu. Paremmankin olisin voinut tehdä, mutta palautin sen sentään ajoissa. Joku viime viikolla valitti, että esseen palauttaminen ehkä jopa vaikeampaa ja turhauttavampaa kuin itse kirjoittaminen. Mulla meni tähän palautusprosessiin noin tunti. Ihan vaan siksi, että kirjaston tietokoneet ovat hitaita, ja yleensä vuoroa joutuu odottamaan. Tulostin paperini, kirjauduin ulos ja suuntasin printterin tykö -totta kai yksi sivu puuttui. Ei muuta kuin uudestaan jonottamaan konetta... Toivottavasti täytin kaikki tiedot oikein palautuskaavakkeisiin.

Olisihan se helppoa, jos esseen voisi palauttaa vaikka moodleen. Meidän osastolla ei kuitenkaan vielä olla niin kehittyneitä, vaan kaikissa mun aineissa suositaan perinteistä postilaatikko-systeemiä. Toisaalta postilaatikossa ei ainakaan yleensä ole teknisiä ongelmia, joten mikä ettei. Tänä vuonna uutena käyttöön otettu intranetti on nimittäin aika toimimaton systeemi, tai ainakin siitä valitetaan koko ajan.

Tänään on taas hirmu kaunis sää, syksyisen kylmä, mutta aurinko paistaa. Katselin täällä eilen esseen pakertamisen lomassa ikkunasta kadulla kulkevia ihmisiä, selailin Glasgown nähtävyyksiä wikitravelissa ja leikin Google mapsilla. Olen ollut täällä ihan liian pitkään näkemättä kauheasti mitään tästä maasta tai edes tästä kaupungista. Toisaalta asun aikalailla Glasgown sydämessä, sillä täällä yliopiston ympärillä on suurin osa ravintoloista, kahviloista ja yöelämästä. Keskustaan on 10 minuutin metromatka, mutta siellä on päivisin hirveä ruuhka, joten siellä ei oikein ole kauhean mukava olla. Tarvitsen ilmaa!

Jep, kyllä mulla on vähän ikävä Espoota ja metsässä kumpuilevia pehmeitä lenkkipolkuja. Mun polvet ei nimittäin tykkää asvaltista, eikä täältä löydy kauheasti mitään muuta alustaa. Puistot on ihan kauniita, mutta melko pieniä, ja niissäkin joutuu juoksemaan asvaltilla. Sitäpaitsi niihin ei kannata mennä pimeän jälkeen, ellei halua tulla raiskatuksi tai seivästetyksi, näin mulle kerrottiin. En kauheasti halua kumpaakaan, joten juoksen sitten iltaisin vilkkaammilla kaduilla. Tämä on kuitenkin Wets End, joten ihmisten ilmoilla ja etenkin ihmisten aikoihin täällä on ihan turvallista. Eli sanottakoon vielä, en tee täällä mitään tyhmää, ja kysyn paikalisilta, minne kannattaa mennä ja minne ei.

Pari ihan hauskaa glasgowlaista erikoisuutta: iltaisin ympäriinsä ajelevat jäätelöautot myyvät huumeita. Tai siis huumeautot myyvät peitebisneksenä jäätelöä, kummin päin sen nyt ottaa. Tämä on ilmeisesti yleisesti tiedossa oleva fakta, mutta pikkurikolliset eivät kai kiinnosta poliisia niin paljoa. Glaswegian kiss on tilanne, jossa uhria otetaan rinnuksista kiinni ja lyödään päällä kasvoihin. Glaswegian smile on Batmanistakin tuttu Jokerin hymy, eli suupielet viilletään auki hymyn jatkeeksi. Nam. Paikallinen huumori on omaa luokkaansa ;)


Lauantaina on tarkoitus lähteä käymään Edinburghissa. Sinne pääsee helposti bussilla alle parissa tunnissa, eikä matka opiskelijahinnoilla maksakaan kuin 4 puntaa suuntaansa. Ihanaa! Odotan innolla sitä, että pääsen vähän matkailemaan... Ja perjantaina lähden ehkä yhden kämppikseni kanssa junalla vähän ulos kaupungista ja kävelylle, tai ainakin niin puhuttiin eilen. Ja sama henkilö myös kutsui mut kotiinsa, niillä on kolme heppaa jossain idyllisessä skotlantilaisessa maaseutuympäristössä. Ollaan varmaan lähdössä jossain vaiheessa isommalla porukalla viikonlopuksi Invernesseen. Kätevää, kun porukka on kotoisin vähän mistä sattuu. Haluaisin vaan lähteä kaikkialle tältä istumalta. Plääh, piti tehdä jotain opiskeluhommiakin täällä...

Totta kai tuhoon tuomittu reading week

Aivot eivät oikein enää toimi. Tänään olen ollut suhteellisen tehokas, mutta viikon tavoite eli esseen saaminen hyvään malliin ennen viikonloppua alkaa näyttää tuhoon tuomitulta yritykseltä. Palautuspäivämäärä on ensi keskiviikkona. Siksi tällä viikolla ei ole ollut yhtään public policy-luentoa tai pienryhmää. No, maanantaina en tietenkään voinut aloittaa, koska aamulla piti palautua viikonlopusta, ja loppupäivä kului muiden aineiden pienryhmien ja lukemistojen parissa. Tiistaina skippasin tylsän luennon ja kävin sen sijaan kirjastossa lainaamassa muutaman kirjan taustatöitä varten. Keskiviikoaamun paloharjoitus tavallaan pelasti päivän, vaikka aamukahdeksalta-ulos-sateeseen-tempaus ei kuulostanut kaikista miellyttävimmältä aamutoimitukselta. Väärin luultu. Kello 11 aamupäivällä olin nimittäin jo keittämässä tortellineja lounaaksi, ja sitä ennen olin käynyt kaupassa, syönyt aamupalaa kahvilassa ja opiskellut tunnin. Muuten olisin varmaan ollut taistelemassa itseni kanssa, että joko nyt olisi pakko nousta sängystä. Se siitä omatoimisesta opiskelusta.

Olen päässyt alkuun, ja koska alku on aina vaikein, mulla ei pitäisi olla syytä huoleen. Sitäpaitsi aihe on mielenkiintoinen: sodan vaikutukset Britannian hyvinvointiyhteiskunnan kehittymiseen. Mutta kun aikaa on niin vähän, ja luettavaa niin paljon! Esseen lisäksi viikonlopun aikana mun pitäisi

• lukea politiikan luentojen tausta-aineistot lähes koko viikon ajalta
• lukea Central and East European studiesin tausta-aineistot koko viikon ajalta
• tsekata skippaamani tylsän luennon slidet
• katsoa pelin takia missaamani politiikan luennon videonauha 

Mutta hei, hyvinhän toi sujuu. En ajatellut turhaan stressata näistä, koska olen saanut hommat hoidettua suhteellisen hyvin aiemminkin. Ja keskiviikkona kannatti pelata rugbya! Voitimme pelin 122-0. Mun henkilökohtaisessa kehityksessä rugbynpelaajana seuraava askel taitaa olla se, että opin skoraamaan tryn. Syötin pallon pois, vaikka mulla oli tryviivalle matkaa noin kymmenen metriä, eikä ketään puolustamassa. Ajattelin, että joukkuekaverillani on paremmat mahdollisuudet painaa pallo maahan aivan maalitolppien vieressä. Mitä lähempänä maalitolppia try tehdään, sitä helpompi pallo on potkia maalitolppien yli tryn jälkeen. Joukkuekaveri ei kuitenkaan saanut mun syöttöäni kiinni, joten turhaan taktikoitu.

En ole vielä ehtinyt käymään yliopiston salin saunassa. Tai ehkä olisin ehtinytkin, mutta en ole ehtinyt ostaa bikineitä. Saunaan ei nimittäin saa mennä alasti. Ja tämä selviää kuulemma myös saunan ulkopuolella olevasta kieltomerkistä. Aika herkullista, kun miettii, että Suomessa uimahallissa kielto on tasan päinvastainen :) Meillä on joukkueen kanssa yhteiset pukuhuoneet ja suihkut, ja porukat käy siellä vaihtelevasti joko alusvaatteet päällä, yläosattomissa tai alasti. Käsittämätöntä. Tietysti, jos on taitava vaihtamaan märät alusvaatteet kuiviin pyyhkeen alla, kukaan ei välttämättä näe sua alasti. Ekalla kerralla oli kuitenkin vähän vaikea pitää pokerinaama...

Viikonloppuna on luvassa lisää rugbya. Sunnuntaina on peli Quinesia vastaan, ja lauantaina on alueelliset treenit, joihin ilmeisesti kuka tahansa voi osallistua, täytyy katsoa, riittääkö mulla aika. Ja TIETYSTI lauantaina on rugbyn MM-kilpailujen semifinaali Wales vastaan Ranska ja sunnuntaina Australia-Uusi Seelanti. Näitä pelejä en voi missata.

Ehkä pystyn jossain vaiheessa kehittämään jonkun järkevän priosointijärjestelmän, jossa rugby ja yliopisto-opiskelu kulkevat käsi kädessä harmonisessa yhteisymmärryksessä. Saapi nähdä. Nyt lähden kuitenkin Tescoon ruokaostoksille, sen jälkeen avaan punaviinipullon. Kymmenen aikoihin sitten Glasgow University Unionille tanssimaan niiden samojen klubihittien tahtiin, jotka kuullaan joka ilta klubista riippumatta. Oikeastaan en edes kauheasti pidä GUU:sta, koska se on lähtökohtaisesti aina liian täynnä ja siellä on aina liian kuumaa ja hikistä, mutta seura korvaa ympäristön puutteet.

Jäinkö katujyrän alle?

No en. Sunnuntaisin yleensä pelataan rugbya, ja tällä kertaa pääsin kentälle avauskokoonpanossa ja pelasin koko pelin. Ei ihan hyvin mennyt meidän joukkueella, hävittiin arviolta 40-0. Vastustajalla oli äärettömän nopea ja ärsyttävä wingi eli laitapelaaja, muiden loistavien pelaajien lisäksi. Oltiin monta monta kertaa ihan maaliviivassa kiinni, ja sen ylikin, mutta ei kuitenkaan saatu pisteitä. Todella turhauttavaa. Mullakin oli kerran pallo kädessä ja pallo maaliviivan yli, mutta en saanut painettua sitä maahan. Sehän on yksi näistä rugbyn hienoista puolista. Pallosta saa tosissaan taitella loppuun asti. Pisteitä saa vasta, kun pallo koskettaa maata, eikä välissä ole vastustajan kättä tai päätä tai muuta ruumiinosaa.

Juttelin kotimatkalla meidän fullbäkin kanssa, joka ei ollut koskenut palloon kuin kerran 80 peliminuutin aikana. Melko turhauttavaa sekin. Tästä voidaan tietysti tehdä sellainen johtopäätös, että pallo oli ei oikein liikkunut linjassa. Muutamia asioita, mitä voidaan siis parantaa ensi peliin, joka muuten on keskiviikkona. Mikä on muuten melko mahtavaa. Eikä voitto edes kiinnosta mua niin paljoa, ihanaa päästä pelaamaan hyvää vastustajaa vastaan. Silloin vasta tuntee voittaneensa, kun vastustaja jyrää yli, mutta fokus pysyy pelissä.

Matsin jälkeen jatkoimme Wetherspoon-baariin syömään macaroni&cheeseä ja ranskalaisia. Joimme muutaman oluen ja jatkoimme kotio. Jos tämän jälkeen ei väsytä, niin sitten ei koskaan.

Pari kuppia kahvia tosin tekee ihmeitä. Erään kämppiksen äiti ja sisko ovat olleet täällä viikonlopun yli käymässä. Sisko on nukkunut vuoroin hotellissa vuoroin täällä. Virallisesti kahden hengen huoneissa ei saa olla yövieraita, mutta meidän senior resident sanoi, että yövieraat ovat hänen mielestään ookoo niin kauan kuin hän ei tiedä, tai kukaan ei tiedä, että hän tietää. Kämppis kokkasi siis äitinsä ja siskonsa kanssa meille pasta-aterian, ja söimme yhdessä keittiössä. Olen todella iloinen siitä, että me tunnetaan täällä tosiemme ja oikeasti tehdään asioita yhdessä. Kuulemma ylemmässä kerroksessa tässä samassa talossa asukkaat eivät välttämättä edes tiedä, ketkä oikeasti asuvat siellä, ja ketkä ovat vain käymässä. Meillä on suunnitteilla koko 18 hengen porukan yhteinen illallinen, jota varten jokainen kokkaa jotain omalle kotimaalleen tyypillistä ruokaa. En tosin tiedä, miten homma käytännössä toimii, ja minne me esimerkiksi mahdutaan kaikki syömään yhtäaikaa. Mutta idea on mun mielestä loistava, koska ruokaa tulee olemaan tooodella paljon :D

Ajattelin vielä yrittää lukea muutaman tekstin huomisia pienryhmiä varten. Niihin on vähän turha mennä, jos ei ole lukenut matskuja, mutta niissä on myös läsnäolopakko. Itseasiassa 10 prosenttia kurssiarvosanasta määräytyy sen mukaan, miten osallistut pienryhmissä. Yleensä musta on tuntunut siltä, että kaikki muut ovat olleet paremmin valimistautuneita kuin minä, mikä on vähän noloa. Tähän mennessä olen voinut syyttää My Campus -intranettiä, koska kaikki valittavat siitä koko ajan. Systeemi on otettu käyttöön tänä vuonna, ja käytännössä kaikki vihaavat sitä, koska siinä on niin paljon virheitä. Nyt mun kuitenkin pitäisi jo tietää, miten sitä käytetään, joten olisi ehkä parempi ihen rehellisesti lukea ne tekstit.  

Saa nähdä, kuinka hyvin pääsen ylös sängystä huomenaamulla. Saattaapi olla, että maitohapot ja mustelmat vielä tuntuvat lihaksissa. Onneksi ne yleensä katoavat treeneissä (siis ne maitohapot) tai viimeistään seuraavassa pelissä.

Arki saapui opiskelijakämppään

Vihdoin alkaa tuntua siltä, että asiat, aikataulut ja roolit alkaa asettua paikoilleen. Meillä on kämpässä vähän ryhmittynyt porukka niihin, jotka haluavat käyttää kaikki rahansa Queen Margaret Unionin shotteihin, energiajuomamikseihin ja Jack Daniels and coke-yhdistelmiin, ja niihin, jotka arvostavat rauhallisia elokuvailtoja ja hengailua. Meillä on kämpässä kaksi keittiötä. Toinen niistä on profiloitunut aloittelukeittiöksi, toisessa leivotaan ja tehdään kunnon ruokaa. Systeemi toimii oikein hyvin, kun seuran ja illan ohjelman voi valita fiiliksen mukaan.

Huono ruoka oli oikeastaan melko turha pelko tänne tullessa, mutta tottakai sitä mietti, kun kyseessä on Britannia. Okei, nyt on alkanut tehdä mieli ruisleipää, mutta kyllä täällä on paljon hirveen hyviä safkoja. Juustot. Cookies. Brownies. Ja ranskalaiset. Niistä tulee todella hyviä, kun ne kypsentää itse uunissa. Ehkä siksi, että täällä on tajuttu lisätä pakasteranskalaisiin rasvaa. Ja potato waffles on parasta, mitä perunan ja rasvan sekoittamisella voi saada aikaan. Ne on käytännössä vohvelin muotoisia ranskalaisia, eli äärimmäisen käteviä. Jos ei jaksa lämmittää uunia, niistä tulee todella hyviä myös leivänpaahtimessa. Olen myös alkanut tykätä paikallisista kasvismakkaroista, uskokaa tai älkää.

Tältä näyttää viikko-ohjelma: mulla on nyt rugbytreenit ma to, tankotanssitreenit ti, tiistaisin myös Quids eli punnan juomat Queen Margaret eli QM unionilla. Perjantaisin Cheesy pop, eli loistavat bileet QM:llä. Muinakin iltoina voi tietysti lähteä baariin, mutta silloin paikan voi valita vapaammin. Viikonloppuisin ja keskiviikkoisin alkaa olla pelejä ensi viikosta lähtien. Toimii. Vielä kun pääsisi siihen opiskelurutiiniin, että oikeasti myös opiskelisin. Mulla on melkoisesti luettavaa vielä viikonlopun (lue: tämän yön ja huomisillan aikana) aikana. Saa nähdä, kuinka pitkälle pääsen.

Jotain rotia tähän flowtilaan, kiitos...

Viikonloppu meni Taru sormusten herrasta -maratonin ja kentän laidalla palelemisen merkeissä. Sunnuntaina eli eilen oli siis peli Cartha Queens Park Rugby Clubia vastaan, mutta en päässyt kentälle. Jep, harmitta aika paljon. Kapteenilla oli kuitenkin syynsä, scrumiin ei haluttu liikaa liikkuvia osia, koska Carthan scrumi oli niin vahva, ja aloituksen kakkosrivi toimi hyvin. Pelin lopputulos oli luokkaa 50-0 häviö, ja peli oli joukkueen ensimmäinen peli tällä kaudella, joten eiköhän peluutustapa ollut pikemminkin poikkeus kuin sääntö. Näin mulle ainakin sanottiin jälkikäteen.

Scrum on rugbyssa se kummallinen aloitustilanne, jossa kumpikin joukkue muodostaa kahdeksasta pelaajasta tiiviin paketin. Nämä paketit sitten puskevat toisiaan vasten ja yrittävät saada pallon oman joukkueen puolelle. Käytännössä voima tulee kakkosrivin jalkatyöskentelystä. Ja tältä se näyttää:

http://www.guardian.co.uk/education/poll/2010/nov/02/ban-rugby-scrums

 
Hehe, löytyisi selkeämpikin kuva, mutta ei rugby näytä koskaan oikeasti selkeältä.

Ja ei sunnuntai mennyt kokonaan penkin alle. Opin noin viisi uutta juomapeliä ja huomasin, että olen oikeastaan aika hyvä kulauttamaan puolikkaan pintin ykkösellä alas. Näitä taitoja tarvitaan. Täällä on tapana hengailla hetki kotijoukkueen klubitalolla ja kisata juomapelien merkeissä. Me tosin hävittiin myös jälkipelit, mutta mikäs siinä, ensi kerralla voittoon.

Cartahan klubitalolta jatkoimme matkaa yliopiston unionin Beer Bariin. Parhaat juomapelit ovat tietenkin niitä, joissa uusille jäsenille ei paljasteta sääntöjä, vaan kaikki on opittava kantapään kautta. Tänään mulle väitettiin, että kyseisissä juomapeleissä ei ole mitään oikeita sääntöjä, kunhan saadaan fuksit juomaan.

Juttelin tänään yhden idaholaisen joukkuekaverini kanssa, ja me oltiin samaa mieltä siitä, että treenien fyysinen tehokkuus on aivan liian matala. Ei oikeastaan tunnu siltä, että olisin tehnyt paljoa mitään, vaikka treenasin tänään melkein kaksi tuntia. Toisaalta pelejä tulee olemaan jatkossa kaksi per viikko, joten kai treenit voivat olla vähän tekniikkapainoitteisempia. Katellaan.

Opiskelu tuntuu yhtäkkiä vähän vaikealta, kun pitäisi alkaa selkeyttää työskentelyä ja oikeasti tehdä jotain. Ensimmäinen esseedeadline lähestyy, ja esseen painoarvo on 30 prosenttia kurssiarvosanasta. Maanantaisin ensimmäinen luento on kolmelta, mikä kostautuu siinä mielessä, että en tosiaankaan tee mitään hyödyllistä ennen sitä. Mutta elämä on, kuten eräs puhelinliittymäyritys osuvasti toteaa.

Tänään skippasin pienryhmän, jotta ehtisin erääseen politiikan seminaariin, jonka teema kuulosti paperilla varsin mielenkiintoiselta. EU ja talouden sääntely. Ei olisi kannattanut. Rouva professori oli ITALIALAINEN, enkä ymmärtänyt esitelmästä kauheasti mitään. Jotenkin ne skottiaksentit, joita yliopistolla kuulee, ovat kauhean selkeitä, kun niitä vertaa italialaiseen. Seminaari oli varmaankin suunnattu vähän pidempään opiskelleille, he ehkä saivat sessiosta jopa jotakin irti.

Huomenna mulla on onneksi ensimmäinen luento jo kymmeneltä. Ehkä saan siitä päivästä vähän enemmän irti. En olisi uskonut, että koskaan sanon näin, mutta kaipaan rutiinia tähän elämiseen ja oleiluun. Kaikki on ollut yhtä suurta iloista hengailua ja tutustumista, ja viime viikko oli aikalailla fuksiviikon jatke. Toisaalta, sitähän tämä opiskelu on, kaikkea kivaa, vähän jotain uutta ja jännää ja jossain vaiheessa yllättäen ne tentit. Niin on varmasti tarkoitettu.

Kelttifutista ja vihdoin ne kurssivalinnat

Valitsin kurssini myöhään sunnuntai-iltana, päivää ennen luentojen alkua. Sitten hyppäsin pyjamaan ja suuntasin pyjamabileisiin. Niin kuin tieysti asiaan kuuluu, ja opiskeluhan on vain tekosyy viettää kivat neljä vuotta jännässä paikassa.

Tänään menin kuitenkin ensi kertaa ihan oikealle luennolle. Tosin tätä voidaan kutsua pehmeäksi laskuksi, sillä maanantain eka ja ainut luento on klo 16. Ei huono. Ja perjantait mulla on vapaita luennoista. Eli vapaita muutenkin, eikö näin?

Päätin pitkän, vaiherikkaan ja joko juhlinnan tai juhlinnan jälkeisen mielentilan sävyttämänä valita politiikan lisäksi oppiaineet Public Policy ja Central and East European studies. Harkitsin ranskaa, mutta totesin, että näkisin vaan liikaa vaivaa opetellessani kolmannen kielen, jota en käytännössä pysty käyttämään. Kannattaa varmaan mieluummin opetella venäjä ja ruotsi sellaisiksi, että niillä osaa sanoa muutakin kuin tilata kahvin ja paikallisen pullan. Olisin tottakai ottanut venäjän, mutta se ei ole mahdollista, koska kaikki venäjänluennot ovat samaan aikaan kuin politiikan luennot.

Skotlannissa yliopistoon haetaan yhteen oppiaineeseen, mutta sen lisäksi pitää valita myös muutama muu. Suoritan neljässä vuodessa tutkinnon nimeltä Master of Arts in Social Sciences, mutta nimestä huolimatta se ei siis ole maisteri- vaan kanditutkinto. Ilmeisesti tämä termi on joku Skotlannin ja etenkin Glasgown oma juttu, mikä tosiaan hämäsi mua vähän.

Ekana vuonna opiskellaan kolmea ainetta. Tokana vuonna opiskellaan myös kolmea ainetta, mutta yleensä ilmeisesti vain kaksi niistä on samoja kuin ekana vuonna. Sen jälkeen alkaa Honors-vaihe, jossa opiskellaan joko yhtä tai kahta niistä aineista, jotka ekana vuonna valitsee. Kolmantena vuonna on mahdollisuus lähteä vaihtoon. Olen nyt undergraduate student, ja mikäli haluan neljän vuoden jälkeen jatkaa opiskelua, sitä kutsutaan postgraduate studiesiksi.

Rankan yhden tunnin luennon opiskelupäivän päätteeksi lähdin rugbytreeneihin. Treenit oli fyysisesti melko kevyet, koska siellä demottiin ja uudet drillit piti aina selittää alusta alkaen. Toivon, että tämä on vasta alkua, mutta eiköhän se niin mene. Ja sunnuntaina on kauden avauspeli, enköhän pääse silloin kentälle. Jeiks kuinka jännää!

En joudu maksamaan mitään jäsenmaksua joukkueelle. Riittää, kun liityn kuntosalin jäseneksi. Sali on todella hyvin varusteltu, sieltä löytyy jopa sauna, ja vuoden jäsenyys maksaa ekan vuoden opiskelijoille 50 puntaa, mikä on siis vajaat 58 euroa. Kämpiltä salille kävelee noin kaksi minuuttia. Matka on suunnilleen sama kuin kirjastolle, kauppaan ja luentosaleihin. Pakko sanoa, että mulla on nyt fasiliteetit kunnossa.

Tiedän nyt, että valitsin ehdottomasti parhaan sijainnin ja parhaat huoneet. Kävin eilen nimittäin eräässä toisessa yliopistokämpässä, Murano Street Villagessa. Sinne kävelee sen 25 minuuttia, huoneet ovat paljon pienempiä, ja samassa keittiössä kokkaa, syö ja juhlii 12 ihmistä. Siisteystaso on silloin vähän erilainen kuin meidän kahdeksan hengen keittiössä. Tosin meidän siivooja on toisinaan ollut vähän eri mieltä. Keittiöön ei oikeastaa kannata mennä aamukymmenen aikoihin, koska silloin joutuu vain pakenemaan paikalta.

Sunnuntaina olin myös katsoassa kelttijalkapalloa pubissa keskustassa. Tosi kummallinen laji, ihan kuin se olisi sekoitus jalkapalloa, korista, rugbya (!!) ja käsipalloa. Jalkapallon muotoista palloa ei saa kuljettaa kädessä pidempään kuin neljän askeleen verran, sitten sitä pitää joko potkaista tai pompauttaa maan kautta itselle tai joukkuekaverille. Pisteitä saa sekä potkimalla että heittämällä pallo joko maaliin tai sen yläpuolelle. Ja taklata saa, mutta ei ihan miten sattuu. Huomenna on kelttifutistreenit, ja pari tyttöä oli menossa sinne, joten voisin melkein liittyä seuraan, jos ehdin...

Bileet screenillä

Nyt olen mainonnan uhri ja postaan tänne eilisen video dj:n tuotoksen. En ollut edes kuullut mistään tällaisesta aiemmin: tanssilattialla on isot screenit ja dj pyörittää musiikin lisäksi videoita. On jotenkin ihan uskomattoman hauskaa tanssia noihin videopätkiin... Sopiva miksi pophittejä, kasaria, sarjakuvahahmoja, outoja lapsia, animmaatiota, orkestereita, välkkyviä valoja ja seksiä tihkuvia dancemoovseja. Kamera kääntyy oletettavasti myös välillä yleisöön... Tämä toimii! 

Ah niin ihana stand up

Eilinen stand up -komiikka oli äärimmäisen viihdyttävää, ja yllätyksekseni jopa ymmärsin suurimman osan läpistä. Stand up on muuten ehkä paras tapa päästä jyvälle paikallisesta mentaliteetista. Kanadalainen Craig "Moose Fucker" Campbell ja pari lämppäriä ennen sitä. Norjalaisista oli muutama hyvä setti, mikä tietysti miellytti mua. Siinä missä Glasgowssa saa turpaan, jos viivyttelee leipomojonossa aamuyöstä ja kyselee tyhmiä, Norjassa on täysin turvallista jutella tuntemattomien kanssa. Ne vaan kyselee varovaisella englannilla, kuinkakohan monta olet ottanut, kun lyötiin kaverin kanssa siitä vetoa. Ainut tapa välttää tappelu täällä on se, että saa riidanhaastajat hakkaamaan toisiaan. Eikä skotit valita tai haasta baaria oikeuteen, jos heidät heitetään ulos, sidotaan kelkkaan ja kiidätetään alas mäkeä. Koska aamupala oli hyvää.

Ja aksenttiläppä jalostuu kaiken aikaa. Mutta täytyy myöntää, että illasta tulee hyvä oikeastaan jo ihan sen takia, että kuuntelee cambridgen ja edinburghilaisen keskustelua. Mä kuulostan kuulemma tällä hetkellä lähinnä hollantilaiselta, mikä on ilmeisesti ihan hyvä, koska ne puhuu kuulemma ehkä parasta englantia. Sekoitan kyllä ihan iloisesti vähän kaikkea. Enkä pääse yli siitä, kuika hauskaa on, kun sanan dance tai herbs tai tostoise pystyy sanomaan niin sadallamiljoonalla erilaisella tavalla.

Illan muu anti olikin se, että pääsin eroon kummastakin viru valge -pullostani. Meillä oli eilen esimerkkinä esseen suunnittelusta tehtävä, jossa piti pohtia, parantaisiko alkoholin hinnan nosto kansanterveyttä ja vähentäisi syrjäytymistä ja muuta. Sellainen lakimuutos on ilmeisesti tulossa, mikä on musta ihan jännää, kun miettii, että suomessa hinnat ovat korkealla, mutta tilanne on, mikä on. Alkoholin kokonaiskulutushan kyllä laskee, kun hintoja hilataan ylöspäin, mutta eri asia on sitten, vähentääkö se syrjäytymistä vai mennäänkö silloin pikemminkin ojasta allikkoon.

Joka tapauksessa juomakulttuuri on täällä melko samanlainen kuin Suomessa, paitsi että ihmisten kanssa saa jutella, vaikka ei ole kännissä. Mikä on musta varsin hienoa. Nyt on edelleen sellainen fiilis, että tää paikka on nimenomaan mua varten.

Ja uskokaa tai älkää, aurinko paistaa nyt...

Aksenttien ihana kirjo

Mun mielestä on jännää, kuinka paljon täällä puhutaan eri aksenteista. Se on melkeinpä pääpuheenaihe. Skotit ja britit muutenkin pitävät irkkuaksenttia jotenkin äärimmäisen kuumana. Sitten löytyy niitä, joista kukaan ei usko, että ne on syntyneet skoteissa, koska aksentissa on myös jenkkiä ja englantia. Koska vanhemmat ovat sieltä kotoisin. Kirjo on mahtava, täällä kuulee oikeastaan ihan mitä tahansa. Ja lohdullista on se, että skoteillakin on vaikauksia ymmärtää glasgown puhetapaa, eikä kolmannella kerralla enää kehtaa kysyä, että mitä sanoit. Hyvä siis, että on yhteinen globaali kieli, jota kaikki aina ymmärtää...

Ja mullekin muuten sanottiin, että alan jo kuulostaa skotilta. Sillä perusteella, miten äännän sanan "really". Ja tottakai mä vastasin tähän kommenttiin:
 -Oh really?

Mulle kerrottiin myös, että joitan Harry Potter-leffojen kohtauksia on ihan oikeasti kuvattu Glasgown yliopistossa. Täytyy selvittää, mitä. Mun mielestä tämä jos jokin nostaa yliopiston profiilia. 58. jonkun rankingin mukaan tällä hetkellä. Eikä tämä ole maailman neljänneksi vanhin yliopisto, vaan Britannian neljänneksi vanhin. Fuksiviikon esitteissä saa tottakai vähän liioitella, sehän kuuluu asiaan.

Tänään katsomaan standupkomiikkaa. Riippuu varmaan vähän aksentista ja slangin tasosta, ymmärränkö siitä yhtään mitään...

Tylypahka vai prinsessalinna?

Eilen kävin ensimmäistä kertaa yliopistorakennuksella kävelyllä. Asun tosiaan ihan kampuksen vieressä, mutta lähelle oli aiemmin jostain syystä pitkä matka. Ympäristöhän on olennainen osa opiskelumotivaatiota ja kaikkea muuta... Mun mielestä tämä yliopisto saa todellakin poinstit siitä, että historian lehdet havisevat taustalla. Nojoo. Juhlasalissa oli ilmeisesti meneillään hääjuhlat, ei mikään huono paikka juhlia.

Yliopiston päärakennuksen vieressä on myös puisto, jossa kävin lenkillä. Vähän ikävä juosta asfaltilla, eikä puisto ole kovin iso, mutta kaunista siellä on. Kiva juosta joen rantaa. Ja lenkkeilyyn tää mesta sopii varsin hyvin, hengittäminen on helppoa, kun ilmassa on aina riittävästi kosteutta. Kun on lähdössä ulos, oletus on joka tapauksessa se, että siellä tihuttaa. Mitään kaatosateita ei kuitenkaan ole vielä ollut, eikä pieni ilmankosteus haittaa. Ainakaan vielä.

Koulu.

Näkymä päärakennuksen takapihalta.



Olin ajatellut käydä lenkin jälkeen kaupassa ja laittaa ruokaa, mutta ei, jäinkin keittiöön juomaan viiniä kämppäkavereiden kanssa. Sitten kahden pubin kautta opiskelijabileisiin. Hyvä ilta, näitä tulee varmaan ihan reippaasti lisää...

Let´s be a good family!

En ole enää yksin! Mulla on nyt mahtava bulgarialainen kämppis Cvetilena. Mulla on sellai kutina, että me tullaan täällä varsin hyvin toimeen tämä vuosi, vaikka eihän mulla sinänsä ollut mitään pelkotiloja tulevan suhteen. Nyt tosiaan alkaa olla homma hanskassa.

Tämäkin päivä saatiin ainakin tähän mennessä käytettyä massiiviseen shoppaukseen. Puntakaupasta tarttui mukaan kaikkea tarpeellista, ja aika hyvänmakuisia muffinsseja. Nami nami. Hankin myös ne juoksulenkkarit, nehän oli myös aika korkealla hankittavien asioiden listalla. Ykkönen oli ehkä sittenkin world cup -rugbypallo, ja sekin mulla nyt on.

Syötiin lounasta pubissa, ja ruoka oli tosiaan ihan oikeaa pubiruokaa. Vegemakkarat perunamuusilla mielenkiintoisessa mustassa kastikkeessa. English mustardin kanssa ne oli oikein hyviä, nehän maistui silloin lähinnä sille sinapille. Eikä kastikkeessa tai muussakaan varsinaisesti ollut mitään vikaa, makkarat vaan oli vähän kuivia. Mutta kuten todettiin, ruuan sijaan on ehkä kautta historian panostettu pintteihin, eli ei valittamista :D Kyllä mä täällä ihan hyvin viihdyn, pubissa on mukavan rento ilmapiiri, kulttimeininkiä. Eli tässä kuva safkoista... Vähän jännältä näyttää kieltämättä :P

Näin poseeraamme Cvetin kanssa huoneessa... Näytänpä vähän vajaalta.

Hyvien uutisten virta jatkaa kulkuaan... Käytiin tässä välissä keittiössä tapaamassa kaikkia muita täällä asuvia ja kuulemassa, että keittiöbileitä ei saa pitää 23 jälkeen illalla. Mutta että meidän Senior Resident Larry ei aio siitä valittaa, ellei joku muu valita ensin. Huoneilla 6-12 on sama keittiö, ja sitten tää tokaa vuotta opiskeleva Senior Resident auttaa meitä hellin kätösin, jos ongelmia ilmaantuu.

Tänään on white t-shirt party ja new residents party, mutta white t-shirt on ilmeisesti se, jonne kannattaa mennä. Ja kyseessä ei siis ole wet t-shirt party, kuten ensin kuulin. Sääli... No joo, eiköhän tääkin tuu olemaan ihan siistiä :D

Positiivista on ehkä se, että kaikkien täällä asuvien puheesta saa varsin hyvin selvää. Tai negatiivista sinänsä, koska siinä olisi varmaan hyvä tilaisuus opetella ymmärtämään tän kaupungin puhetapaa. Samaa keittiötä mun kanssani käyttää kaksi saksalaista, joilla kummatkin ovat asuneet jenkeissä ja toinen myös Etelä-Afrikassa, ja loput on jostain pienemmistä paikoista Skoteissa. Yksi on Invernessestä, muita en muista. Ja Larry muistaakseni Liettuasta.

Mutta joo, olkaamme siis hyvä perhe. Lallalaa.

Netti toimii ja valtakunnassa kaikki hyvin

Kun eilen aamulla herätyskello soi 1,5 tunnin unien jälkeen, ajattelin, että se on joku läppä. Toinen ajatus oli, että onko tämä nyt jotain unta. Sitten tajusin, että ei ole, olen ihan oikeasti nyt muuttamassa Skotlantiin.

Matka sujui ilman sen kummempia kommervenkkejä. Tulin taksilla suoraan Student Apartmentsien Officen eteen ja sain avaimet ja kamat sisään tänne huoneeseen. Taksikuski oli mukava, oli käynyt Helsingissä Pitäjänmäessä pelaamassa futista. Samoilla huudeilla siis, missä me ollaan treenattu rugbya. Hauska juttu mun mielestä.

Huone oli positiivinen yllätys: se on korkea ja tilava, riittävästi säilytystilaa, ja näkymä makeesta kaarevasta ikkunasta kadulle. Tässä on varmasti paras paikka juoda espressoa ja katsella ohikulkijoiden päänlakia. Iso ikkuna varmaan kostautuu talvella, koska siinä on tietenkin yksinkertaiset lasit. Mutta näkymä on silti hieno.

Ihan tyhmä kysymys tähän väliin, mutta miksi altaan hanat ovat näin? En taida olla ensimmäinen, enkä viimeinen, joka tätä kysyy... Toisaalta lämminvesihanastakin tulee yleensä melko viileää vettä...

Keittiö on ihan peruskeittiö, mutta tältä se siis näyttää:



Tänään olen shoppaillut kaupungin keskustassa kaikkea, mitä nyt tarvitaan: kattilan, paistinpannun, muuta keittiökamaa, prepaid-liittymän, nettikaapelin, pistorasiakonvertterin, kirjoituspaperia, kirjekuoria (!!!) ja muuta sälää. Söin kivassa kahvila-baaarissa fish&chipsiä lounaaksi, koska aamiaista ei enää tarjoiltu yhdeltä. No joo. Löysin kaikki paikat oikeastaan huolimatta siitä, että kysyin välillä neuvoa. Kun kolmannella kerralla ein ymmärrä, ei oikein kehtaa enää kysyä uudelleen. Tyhmä tilanne syntyy vasta siitä, kun lähtee kävelemään yhtäkkiä väärään suuntaan. En mä siis ole niin tehnyt ihan noin konkreettisesti, mutta sellainen fiilis on ollut päällä :)

Kaupungilla ihailin myös John Lewisin rugbyosastoa. Se ei varmaankaan ole mitenkään ihmeellinen, mutta samasta hyllystä löytyivät kuitenkin nappikset, hammassuojat, scrum capit, vaihtonapit, pallopumput, word cup -pallot, stressipallot ja avaimenperät. Periaatteella ota ja maksa. Ihmeellistä, mutta totta.

Perusvaikutelma tästä paikasta on se, että joka kaikkialta löytyy hirveästi sympaattisia ja herkullisen näköisiä kahviloita, ravintoloita ja baareja. Taksikuskikin totesi, että neljä vuotta täällä on jännä juttu, tulee juotua aika paljon alkoholia. Mutta täällä on myös leipomoita ja muutama aaaika kivan näköinen vaatekauppa, joten saan ehkä osan rahoista kulumaan muuhunkin kuin juotaviin :D  

Olen ehkä hiukan yllättynyt siitä, että musta on ollut hauskaa olla näin aluksi ihan vaan yksin ja palloilla ympäri kaupunkia. Kun ei tunne ketään, ketään tuttuja ei myöskään kävele kadulla vastaan. Mutta eiköhän tämä kohta saa riittää. Virallinen muuttoaika tänne kämpille on viikonlopun aikana, joten eiköhän tänne ala pikkuhiljaa valua porukkaa... En tiedä, milloin kämppikseni saapuu, mutta kyllä mä odotan sitäkin innolla, että normaalimpi elämä käynnistyy jälleen.

Tehokasta pakkausta

Milloin viimeksi mietin yhtä tarkaan, mitä kaikkea otan matkalle mukaan? Silloin kun lähdin ensimmäistä kertaa vaeltamaan Lappiin. Koska matka olisi pitkä ja rinkkaa pitäisi kantaa monta päivää pitkin tuntureita, päätin muunmuassa punnita erilasia hammastahnatuubeja, jotta osaisin valita kevyimmän. Sama juttu nyt. Lentokoneen painorajat ja matkalaukkujen tilavuudet tulevat varmasti vastaan jossain vaiheessa. Päätin kuitenkin, etten vie kahden hengen asuntolahuoneeseeni mitään ylimääräistä, joten on pakko priorisoida.

Sitäpaitsi on ihanaa, kun tavaraa on vähän. Voi aloittaa puhtaalta pöydältä, eikä tavaroista tarvitse huolehtia ja pelätä, että ne menee rikki. Sitä on vapaus. Vapaus lentää kuin lintu, ja tunkea naamansa vähän joka paikkaan.

Reissuun ollaan joka tapauksessa lähdössä. Ero Lapin reissuun taitaa vain olla se, että se kesti pari viikkoa, tämä reissu neljä vuotta. Tai no, näillä näkymin neljä vuotta, eihän sitä koskaan tiedä. Ehkä vähemmän, ehkä enemmän.

Mulla on nyt kaikesta huolimatta ihan hyvä fiilis lähteä. Parempi varmaan ollakin tässä vaiheessa... Pari iltää vielä jäljellä kuitenkin, niistä kannattaa tietty nauttia myös :)

"Eikö sua yhtään pelota?"

Melkein kaikki on tehty: opiskelupaikka hankittu, lennot ostettu, asuntolakämppä hoidettu. Odottelen vastausta Glasgown yliopiston rugbyjoukkueelta, sillä Skotlantiin on varmaan turha muuttaa, jos siellä ei aio pelata rugbya. Kohta voisi alkaa pakata tavaroita ja päättää, otanko kakkoslaukun lentokoneeseen, vai lähetänkö tavaraa perille jotain muuta kautta.

Olen muuttamassa neljäksi vuodeksi kaupunkiin, jossa en ole ikinä ennen käynyt. Ja on ehkä pakko tunnustaa, että en ole käynyt koko maassa. Siis Skotlannissa. Britanniassa olen toki käynyt, vaihtanut konetta Lontoossa.

Silti musta tuntuu hassulta, jos joku kysyy, että eikö mua yhtään pelota. Tai edes jännitä. Ehkä se alkaa sitten, kun lentokoneen pyörät irtoavat kiitoradasta Helsinki-Vantaalla. Tai kun tajuan, että paluulentoa ei ole ostettu, ja voisin tulla ehkä jouluksi kotiin. Tässä vaiheessa mulla on kuitenkin vain positiivisia perhosia vatsassa.

Lentoni lähtee 8.9 klo 7.55. aamulla. Sitä ennen aion viettää aikani minulle rakkaiden ihmisten kanssa. Vaikka tiet ehkä eroavat hetkeksi, en kanna huolta siitä, ettei ystävyys säilyisi. Ei tämä ole ensimmäinen kerta, kun muutan toiseen maahan. Lennot ovat halpoja ja skype on ilmainen.